Tampereen karsinnan pitkäksi venynyt päivä toi vähän takapakkia omaan toipumiseen ja viikko meni puhti pois kotona maatessa. Perjantaina uskaltauduin kokeilemaan aksaa. Mentiin Nipsun kanssa, kun Luu oli agitauolla.

Tehtiin kivaa hyppäriä, ja vaikka olin ajatellut tekeväni varovasti vain pätkiä, niin päädyttiin vetäisemään melkein koko rataa läpi :p Kyllä huomasi, ettei kunto ole kohdallaan. Kellotettiin aluksi myös virtuaalikoiran aika n. kisamittaisesta pätkästä. Arvioin ihan hulluna alakanttiin, oikea Nipsu oli sekuntikaupalla nopeampi. Hiukan tuntuma hukassa? :D

Kaikki meni aika hyvin, jotain pientä säädettiin. Kuten yhtä ennakoivaa valssia. Nipsu kyllä valuu heti ihan huolella, jos en ole tosi tarkka liikkeen suunnan kanssa!

Luu sai jatkaa vielä treenaamattomuutta, mutta lauantaina se pääsi taas poikien kanssa uimaan :) Kyllä oli hienoo! Yllättävän hyvin se pystyy siellä uimaan, vaikka toki ramppi on paras paikka!