Nää kisat ei vaan niin ole mun juttu :D Nyt kaiken kruunasi vielä lähes koko viikonlopun vesisade.
Lähdettiin Maijun kanssa matkaan lauantaiaamuna. Molempien joukkueradat alkoivat vasta kolmannella kierroksella, joten tähdättiin vaan niin, että ehdittiin katsomaan ekan kierroksen joukkuetoverit.
Luu starttasi TamSKin joukkueessa kolmannella kierroksella. Meillä oli pohjalla nopsa vitonen ja nolla, eli kaikki vielä mahdollista. Radalla oli pari haastavan vauhdikasta kohtaa, mutta ei mitään mahdotonta. Heti nelosen takaakierrosta rima alas, mikä vähän lässäytti tunnelmaa. Samoin muurilta palikat alas. Sen jälkeen jäädyin hetkeksi, kun jäin ihmettelemään maassa olevaa rimaa (en ollut huomannut bongata edellisistä, että sitä ei nosteta :/ ) ja kepeille linjaus meni plörinäksi. Siitä siis vielä kielto. Loppu onnistui hyvin ja loppusuoran rimat pysyivät.
Tommi ja Satiainen tempaisivat vielä hienon nollan ja loppusijoitus oli vitosella kahdestoista.
(Sirpa Saari)
(Sirpa Saari)
(Sirpa Saari)
(Sirpa Saari)
Nipsun kanssa oltiin suorossa sitten ankkurikierroksella. Olikin mielenkiintoinen tilanne, kun luultiin Maisan saaneen puomilta vitosen, mutta sitä ei ollutkaan tuloksissa! Myös Sinni oli tehnyt nopean nollan, joten oltiin ihan kärkikahinoissa ja Nipsun nollalla oltaisiin viety kulta mennen tullen. Ristiriitainen fiilis lähteä radalle, kun tiesi kaiken olevan mahdollista, mutta samalla tiesi, että voitostamme olisi noussut haloo ja meitä olisi syytetty ties mistä. Virhettä yritettiin kyllä saada tuloksiin kisakavereidenkin toimesta, mutta eivätpä tuomarit suostu tuollaiselle mitään jälkikäteen tekemään. Yritin itse vain tsempata omaan suoritukseen ja muistutella itselleni, että tilanne ei ole mitenkään minun vikani. Virallisten tulosten mukaan mennään ja niihin nyt vaan sattuu joskus virheitä suuntaan ja toiseen.
No, agilityjumala se sitten taas puuttui peliin ja pisti mut tiputtamaan kakkosriman kädelläni. Nipsu teki hienon nollan, vain puomi oli huono. Tuloksiin siis hylly ja se niistä mitalihaaveista. Enpä ole tuollaistakaan ikinä vielä ennen tehnyt, joten toki se oli kiva kokeilla tällaiseen paikkaan!
Sitten hotellille epätoivoiseen kamppeiden kuivatteluun. Löydettiin kebabbia ja ehdittiin käydä saunassakin. Maijulla oli pari siideriäkin mukana, aah. Muuta ei tarvittu. Yksi pieni bordercollie toki vähän rajoitti lepoa... Kerran käytin sen aamuyöllä ulkona, muuten se kyllä nukkui ihan hyvin. Kunhan yöllä malttoi mennä unille ;)
Aamu valkeni yhtä harmaana, mutta onneksi sää selkeni päivän mittaan ja iltapäivällä paistoi jo aurinko. Starttasin ensin Luun kanssa. Rata oli ahdas, siellä oli miljoona hyppyä ja rimat tapissa, vaikka pohja oli sateesta tosi mössöinen ja raskas. Monen tie katkesi rimoihin ja tiesin itsekin jo etukäteen, että Luu ei tule niistä selviämään. Muuten tehtiinkin ihan sujuva rata, mutta neljä rimaa :p Olin kuitenkin tyytyväinen Luuhun, se teki parhaansa <3 Ja meni aika kovaa jääden kärjestä vain sekunnin :) Nollalla oltaisiin lähdetty finaalin kympin sakista.
(Sirpa Saari)
(Jemina Immonen)
Koska kaikki oli jo mennyt pieleen, arvokisa-ahdistus nosti päätään ennen Nipsun hyppäriä. Sain kuitenkin kaivettua hyvän fiiliksen esiin ja lähdin radalle itsevarmana ja vahvalla ajatuksella, että finaaliin mennä. Mutta aina se asennekaan ei näköjään ratkaise, jos koiran osaaminen ei riitä :( Nipsu ei osannutkaan pujotella päin putkea, mikä tuli vähän yllätyksenä. Toki SM-kisoissa tämäkin :p Rallatettiin vielä loppuun ja taisi siellä jotain rimojakin tulla. Tosi harmistunut olo, mutta toisaalta siihen on alkanut jo tottua.
(Sirpa Saari)
(Sirpa Saari)
(Sirpa Saari)
Jäätiin katsomaan maksien ja minien finaalit. Medejä ei valitettavasti jaksettu, kun olisi mennyt niin myöhään. Katikin tuli poikien kanssa ja Syy ja Tarmo villitsivät toisensa semmoisiin sfääreihin, että eivät meinanneet rauhoittua millään. Uskomatonta, miten kauan ne jaksoivat! Lopulta Syykin nukahti vähäksi aikaa :)
Kommentit