Viikonlopun kisailut aloitettiin lauantaina niin lämpimässä auringonpaisteessa, että kentälle sai lähteä capreissa. Jokohan viimeistä kertaa tänä vuonna? Jos syksy olisi tämmöistä aina ensilumeen asti, niin... niin... No, ei ole kuitenkaan.

Lauantaina kisattiin vaan Luun kanssa. Nipsu oli vasta kotimatkalla pohjoisen lomaltaan. Luu valmistautui henkisesti oikein sopivasti (not!) toimimalla Lealle flyball-mallina. Hyppyjä meillä ei ollut, mutta sai hakea palloa kerran jos toisenkin. Oli vähän haastavaa löytää sopivaa kuvakulmaa ja toisaalta yksin sekä toimia koiran ohjaajana että pallokoneen pitelijänä... Tuloksena taisikin olla enemmän niitä lopputekstien jälkeen esiteltäviä kuvia.

1255516_10151876278287948_125956714_n-no

1233407_10151876278302948_509656937_n-no

1234284_10151876278467948_362116516_n-no

Sitten radalle, koira valmiiksi hyvissä tunnelmissa ;) Ensin mentiin agilityrata, joka oli Reetta Mäkelän kolleegiorata. Siellä oli vähän kaikenlaista, mutta ihan suoritettavissa oleva pätkä. Ei hullua kaahotusta missään välissä, joten sikäli meille sopiva. Luu oli paljon paremman tuntuinen kuin Nokian kisoissa, oli ihan ohjattavissa ja luki rataa itsekin. Puutavaraa vaan lennätettiin ihan koko rahalla ja vähän yli. Jäi semmoinen olo, että yksikään rima ei pysynyt. Pysyi niistä kuitenkin muutama, mutta neljä otettiin mukaan. Eka tippui vasta siivekkeen keilaamisesta, toka kunnon roiskaisulla sylivekkijaakotuksessa, kolmas tyhjään menevällä okserilla ja neljäs loppusuoran vedätyksessä, jossa en varmaan katsonut koiraa. Syitä löytyy... ja silleen. Ihan rehellinen hyllykin sitten tehtiin. Suunnitteluvirhe. Kuvittelin, että olisin voinut jotenkin ehtiä, mutta en ehtinyt.

Luu A

Hyppäri oli Marjo Heinon. Meille vaikea alku, kun heti kakkoselta piti kääntää jyrkästi putkeen. Valssilla yritin, mutta vääntämiseksi meni. Sitten taisi olla molemmilla pasmat sekaisin ja hyllytettiin nelosella, kun Luu kääntyi ympäri ja tuli riman ali hypyn takaisin. Nää on sillä yleensä tosi varmoja, en oikein tiedä, mikä nyt sai sen oikomaan. Loppurata päästiinkin puhtaasti, okserin rimaa lukuunottamatta. Piti käskyttää putkeen okserin ja renkaan välissä, mutta käskytin vahingossa jo okserilla. Ja muuta ei sitten tarvitakaan. Radan päätyputken jälkeen oli pelottava kohta, jossa koira tykitti putkesta miljoonaa ja itse oli vähän pakko mennä hypyn taakse vastaanottamaan. Tämmöiset on Luun kanssa pahoja, koska se ei ihan hevillä väistä eikä jarruta, vaan jos olen edellä, lataa vaan lujempaa. Muistan, miten näin sen tulevan putkesta kohti ja ajattelin vain, että nyt en helvetti väistä minäkään...! :D Eikä tullut päin, vaan kääntyi jopa hypylle! Wuhuu!

Luu B

Sunnuntaina piti laittaa pitkät housut. Ehkä se syksy tuli nyt lopullisesti. Nipsukin oli palannut kotiin ja pääsi kolmen viikon aksatauolta suoraan kisoihin. Korkeanpaikanleiri oli tehnyt tehtävänsä ja seltti kulki taas suunnilleen normaaliin malliin. Tai ehkä vähän helpommin ;)

Agilityradat olivat tänäänkin tuomarikolleegiota. Mineillä vuorossa oli Petteri Kerminen. Joitain kohtia en varsinaisesti hinkunut päästä kokeilemaan Luulla, mutta Nipsun kanssa ihan jees. Puomin tuli kerrasta alas asti, hitaasti toki, mutta kumminkin. Aa oli jo suorastaan kelvollinen. Kaikissa takaakiertovalsseissa teputin itse, ei vaan liikkeellelähdöt sujuneet tänään. Jotenkin sain räpellettyä itseni pois alta ja loppusuoralle Nipsu onneksi irtosi. Nolla ja voitto! :)

Nipsu C

(Medeille ja) makseille kolleegiotuomariksi, tai "alituomariksi", kuten hän itseään nimitti, vaihtui Jari Helin. Loppusuoran taaksetörkkäisyt ja haastava lähestyminen okserille olivat vähän inhoja, mutta muuten ihan kiva rata. Mulla paloi hermot jo ennen rataa, kun Luu ei pystynyt yhtään olemaan siinä lähtöä odotellessa. Hullua sinkoilua ja kyyläystä. Jäi sitten se ärsytys päälle ja rata oli melkoista tappelua. Ei tuntunut yhtään hyvältä. Päästiin kyllä maaliin oikeaa reittiä (ja luokan nopeimmalla ajalla), mutta keräiltiin matkalla 20 virhepistettä rimoista ja puomin ylösnoususta. Kontakteja on silti pakko kehua! Ei ole jäkittänyt tai mennyt vinoon puomillakaan aikoihin, vaan draivi ja fokus ovat olleet viime aikoina hyviä. Tällä radalla meni puomilla vähän pitkäksikin, mutta jos sen tekee lujaa ja satunnaisesti, saa tehdä. Ajatus on tärkein :)

Luu C

Hyppäri oli sitten molemmille sama Marjon rata. Semmoinen, että kauheesti tekemistä tekemisen perään. Nipsu meni justiinsa niinkuin ohjattiin :) Pari valahdusta, vikan putken jälkeen pahemmin. En vaan osaa putkijarruttaa hektisissä kohdissa. Toinen nolla ja toinen voitto! Takkujen kisat ovat suosineet Nipsua, kun viimeksikin tuli tuplanollavoitto :) Ja tuplanollia ei olla varsinaisesti tehtailtu, näitä ennen yksi vuoden sisään...

Nipsu D

Ennen Luun vuoroa varustauduin kourallisella nameja ja syöttelin niitä sille lähtöä lähestyttäessä. Ihan vaan omien hermojeni takia. Hyppäri meni Luun kanssa ihan kivasti, pientä kaarrotusta ja kaksi rimaa, mutta esteet taas oikeassa järjestyksessä ja maaliin hyvällä ajalla. Hyppysertien missaamista en edes ala jossitella, sen verran olennainen osa tätä lajia nuo rimat ovat... Eka tuli twistissä (tiesin...) ja toka vähän hätäisessä pakkovalssijaakotuksessa.

Luu D

Ja oikeasti tuloksista viis. Luun kanssa on nykyään tosi usein ihan tosi kiva mennä. Ja se jos jokin on kuulkaas iso juttu! <3 Pystyn ihan aidosti nauttimaan sen kanssa kisaamisesta, vaikka tuloksia ei tulekaan. Tie tähän pisteeseen ei ole ollut lyhyt eikä kivetön, koskien sekä Luun menoa että omaa asennettani ;)