Keskiviikkona piti päästä treenaamaan, mutta olosuhteet olivat ankarasti vastaan. Hirveällä kiirellä kuudelta töistä ulkoiluttamaan Oivaa ja Ansaa ja sitten nasta laudassa Niihamaan lenkittämään muita ennen seitsemältä alkavia treenejä. Kun pääsin vähän myöhässä tutustumaan Teron ratoihin, aloin nähdä tähtiä. Tai sahalaitaista valokaarta, jos tarkkoja ollaan. Migreenilääkkeet olivat kotona, mutta onneksi Terolla on sama lääkitys ja sain pummattua yhden sinisen pillerin. Hetken istuskeltuani näkökenttä alkoikin selvitä ja olin valmis jonkintasoiseen treenaamiseen. Sillä välin Tuittu oli kuitenkin vetänyt kahmalokaupalla heinää ja oksentanut. Se oli niin huonovointinen, että pystyi hädin tuskin syömään makupalaa. Ei siis treeniä tänään...

Koska olin kuitenkin paikalla ja autossa oli toinen valmennusryhmään kuuluva koira, juoksenneltiin radat Svanten kanssa. Ensimmäisellä pätkällä tuli pari töksähdystä ja yksi rima alas, mutta toisella yrityksellä mentiin koko pätkä jo ihan sujuvasti. Svante tuntui liikkuvankin ihan hyvin (ainakin sain pistellä tossua toiseen eteen, minkä pääsin), varmaan paremmin kuin jos Kati olisi ollut  radan reunalla ;) Toinen pätkä vedettiin kerrasta nollalla läpi. Kepeille vientiä vähän hinkattiin, kun en aluksi ohjannut tarpeeksi reilusti. Muuten ihan mainio. Mikäs siinä mennessä, kun on niin taitsu koira :)