Valkkutreeneissä syötiin Luun maajoukkuekakkua. Ja treenattiinkin :) Kun pääsee ensimmäistä kertaa elämässään maajoukkueeseen, voi tehdä kamalasti asioita ensimmäistä kertaa. Tänään siis treenasin tokoa ensimmäistä kertaa elämässäni maajoukkuekoiran kanssa :D

(Ei se ollut oppinut itsestään mitään uutta.)

Ensin tehtiin muutamat sivulletulot niin, että Miinu katsoi paikkaa, jotta pystyin itse olemaan suorana. Hakusessa se on vieläkin, mutta asenne on ihan kiva ja yritystä korjaamiseenkin on. Luu tarjoaa kovasti supumpaa asentoa, mutta ilmeisesti sen takapäänkin voisi yrittää saada inasen taaemmas. Ja jostain syytä oikea etutassu jää sitkeästi edemmäs. Tuli mieleen, että voisin kokeilla kosketusalustaa näissä apuna.

Sitten seuraamista, palkkailin perusasennoista. Niissä Luulla saattaa kontakti herpaantua, joten yritän lisätä vähän pysähdyksessä pönöttämisen arvoa. Nyt oli skarppina, mutta mulla olikin namit kädessä :D

Sitten sitä ohjattua. Helpotettiin suosiolla viime kerrasta ja laitettiin kapulat helposti näkyviin. Treenikaverihäiriöt kuitenkin mukana, ensin "väylän" sivussa, sitten enemmän tiellä. Nyt teki hyvin, ei yrittänyt keskelle kertaakaan, vaikka kaartoi oikealle kyllä aika läheltä. Palautuksessa pujotteli hienosti ihmisten keskeltä. Ekalla kertaa nosti vasemman edestä, muuten ei moitittavaa. Tylsää puuttua noihin nostoihin, kun treeniaihe on suunnat, mutta kokemuksesta oppineesta en voi antaa sen nostaa väärin kertaakaan. Onneksi tietää kuitenkin, mistä keskeytys tulee ja nytkin korjasi huolellisesti seuraavalla.

Aikaa oli vielä reilu minuutti, joten tehtiin nopsaan kuuntelua merkillä. Ensin kapulan heitto ja nouto, sitten heitto ja merkki. Luu meni ihan tyynenä noutamaan ja toi eteen asti. Se on ollut näissä niin hyvä, että jäädyin ihan totaalisesti, enkä osannut tehdä mitään! :D Heitin sitten uudestaan ja lähetin merkille. Nyt koukkasi vähän kapulan kautta, mutta korjasi merkille.

Paikallaolot tehtiin ihan lyhyinä, kun oli niin kylmä. Ensin istuminen, vissiin ok. Makuussa namilla ja jalka-avulla alas. Nousu oli hyvä, siitä taas heti vapautus.

Lopuksi höntsäiltiin pikkujuttuja. Kaukoja peruutellen. Vähän turhan levotonta oli.

Ohjatun palautuksia. Pullot molemmin puolin. Oli vähän säätämistä niiden sopivassa sijainnissa, mutta lopulta saatiin tehtyä hyviä palautuksia. Vauhti tietty hidastuu kovin, mutta jos Luu nyt vain alkaisi ohjurien avulla hahmottaa paikkaa, niin sitä varmasti saadaan.

Palautuksia asenneteemalla myös tunnarilla ja metallilla. Tai metallilla lähinnä pitoa. Luu tykkää juosta kaukana metalli suussa, mutta kaikki lähellä nyhjääminen on todella ällöttävää. Se ei esimerkiksi PYSTY antamaan tassua, läpyjä tai moikkaamaan kapula suussa. Ei vaan kykene. Olen yrittänyt tätä joskus ennenkin. Mä sitten nostelin sen etutassuja... Kapula pysyi kyllä suussa, mutta ei edes keventänyt nostettavan tassun painoa. Sitten pystyn silittelemään sitä päästä ja niskasta, mutta kun koskin rintaan, se räkäisi kapulan pois. Outo eläin. No, parit kivat eteentulot se teki ihan läheltä.

Vielä vähän lisää kuuntelua merkillä. Nyt lähetin ensin merkille, sitten virittelin merkille ja käskinkin maahan. Pari kertaa meni hämyyn niin, että ehti singahtaa liikkeelle, mutta syöksyi askeleen jälkeen maahan. Välillä seurattiin ja muutamia hämykäskyjäkin huutelin. Matalaksi se meni, mutta kuunteli kyllä.