Sunnuntaina saatiin sitten balsamia haavoille. Ja jos multa kysytään, niin syytä olikin! Hyllyjen hakeminen Laukaasta asti tuskaisessa hellesäässä olisi voinut olla jo pikkuisen liikaa.

Ensimmäisen Nipsun radan jälkeen oli kyllä aika sanoinkuvaamaton fiilis. Semmoinen, että mitä vielä?! Alussa oli loiva hyppysuorahko putkeen, jonka vasemmalla puolen yksi tyrkyllä oleva hyppy. Jätin Nipsun lievästi vinoon, että saisin sille pientä sulavaa kaarta suoraan sinne putkeen. Ja se tuli ensimmäisestä hypystä ohi! Kierrätin ykköselle uudestaan, minkä jälkeen tehtiin hieno nollarata. Tietenkin. Ainahan se on helpompaa virhe alla, mutta kuitenkin... Rata tuntui tosi sujuvalta, ehdin tehdä kaiken just niinkuin piti, enkä edes meinannut panikoitua. Ja tämä oli vielä hyppyrata, eli en saanut sitä kiinni kontakteilla ;)

Agilityradalla mentiin enempi veitsenterällä ja yhdessä vaiheessa tuli semmoista "ihan lievää" kiireen tuntua... Puomille käännyttiin hypyltä 180 astetta ja puomin takana oli puomin alla menevän putken pää. Jaakotin hypylle, koska ajattelin, että perinteisellä pyörityksellä työnnän Nipen rintamasuuntani mukana sinne putkeen. Jaakotuksella Nipsu kääntyi niin tiukasti, että meinasi tulla puomin toista puolta ohi. Näin kuin hidastetusti, miten se kiipesi puomille vähän sivusta ja haki ensimmäiset askeleet tasapainoa, ettei tippunut ylösmenolta. Oikeastihan tämä kaikki tapahtui suht nopsaan ;) Puomin jälkeen tuli hyppy ja pussi, jonka jälkeen olin aika myöhässä persjätön kanssa. Siitä kun sain Nipsun oikein seuraavaan putkeen, päästiin taas rytmiin. Toiseksi viimeisenä esteenä olleilla kepeillä jo vähän jännitti, mutta hyvin maltettiin. Nolla, jes!!! Ja voitto ja toinen luva kakkosista! Vihdoin! Siinä säästyi meikäläisen mielenterveys ja aika paljon muutakin.

Palkinnot olivat muuten huikeat: ainakin 15-senttinen pokaali ja puruluu! :D Mulle tosiaan riitti se kisakirjamerkintä ihan mainiosti, mutta nykyään kun tulee itsekin hommailtua noita kisapalkintoja, kiinnittää muiden seurojen antimiin aika tarkkaan huomiota. Olen tullut siihen tulokseen, että meidän ei ainakaan tarvitse hävetä :)

Sitten vielä Tuitun kanssa. Olin ilmoittanut sen ihan pienentääkseni bensakuluja per startti - agilitaajan logiikkaa :D Olin varma, ettei se jaksa liikkua mihinkään, koska keli oli todella tukala. Hiostava ja niin painostava, että melkein toivoi ukkoskuuron iskevän ja raikastavan ilmaa. Itse jaksoin kyllä yllättävän hyvin, vaikka pelkkä paikallaan seisominen nosti hien pintaan. Hulluna juotavaa ja pienesti syötävää, niin olo pysyi siedettävänä. Mutta Tuitulla oli selvästi kuuma, eikä sitä huvittanut oikein lenkkeilläkään.

Kun sitten startattiin agilityradalle ja Tuittu spurttasikin heti lähdöstä ihan reippaasti, unohdin ihan ohjata ;) Olin niin fiiliksissä, että siihen se keskittyminen sitten menikin. Kepeiltä tuli aloitusvirhe, kepit jäivät kesken ja yksi hyppy jäi välistä. Mutta oli kivaa! :)

Hyppyradalla pysyin skarppina ja ohjasin ihan joka esteelle :) Nyt sitten Tuittu ei vaan ollutkaan yhtä vauhdilla mukana, vaan tehtiin semmoinen tahmanolla. Nolla nyt kummiskin. Oltiin neljänsiä. Suurin osa mineistä teki nollan, joten ei oltu kuiteskaan edes hitaimpia.

Vielä paremmin meni Hannalla ja Samulla. Hanna oli tehnyt Tosin kanssa ykkösissä nollavoiton ja Samu ja Taru ottivat kaiken, mitä tarjolla oli: kaksi nollavoittoa, hyppysertin ja hyppyvalionarvon! Aika huikeaa, onnea vielä!

Laukaa oli ihan hyvä paikka :)