Torstaina olin TamSKin järkkäämällä Anne Talvitien luennolla. Tykkäsin kyllä kovasti. Periaatteessa ihan tuttuja juttuja, mutta niin vakuuttavasti perusteltuna ja selitettynä, että taas nousi motivaatio treenata henkistäkin puolta :)

Ennen luentoa treenailtiin Luun kanssa lähikentällä.

Tunnaria kiertoon yhdistettynä. Näillä erilaisilla hetsauksilla on kyllä nyt mennyt suorempaa kapuloille, mutta pääsääntöisesti silti kyennyt haistelemaan ihan hyvin. Myös palautukset näyttävät vähän paremmilta. Nyt otin vain käsikosketuksella.

Peruutuksessa aloin vahvistaa vasemman jalan merkitystä. Tämä tuntui tähän astisista korjausyrityksistä parhaalta.

Muutama eteenmeno tyhjään, heitin lelun perään. Jonkun lähti vasempaan, mutta suoristui korjauksella. Yllättävän hyvin tekee näitä nyt isolla ulkokentällä. Ei siis todellakaan mene varmasti tai parhaimmillaankaan viivasuoraan, mutta rima ei tällä hetkellä ole korkealla.

Sivuttaiskorjauksia namikipoilla. Ei heti bongannut toista kippoa ja lähti ties minne. Suoraan sivulle menosta ei siis ole vielä mitään ajatusta. Mutta kuuntelu toimii ihan mukavasti.

Ja vielä niitä iänikuisia vasemman nostoja... Mutta ihan kuin nyt olisi joku loksahtanut, sillä nosti kaikki oikein jyrkästäkin kulmasta!