Voi sitä pienen bordercollien onnellisuuden määrää, kun pääsi viiden viikon tauon jälkeen treenaamaan agilitya...! Sen kun saisi purkkiin, niin olis rikas.

Onnellinen oli ohjaajakin, sillä treenit menivät paljon paremmin kuin viime yön painajaisissa. Siinä unessa ei oltu kyllä varsinaisesti treeneissä, vaan jossain kisoissa 0-koirana, mutta painajaista se oli yhtä kaikki. Luulla oli tosin siinä unessakin kivaa... Ja hienosti ainakin irtosi.

Tehtiin 20 esteen vauhdikasta ratapätkää. Keskellä kentää oli vierekkäin kaksi suoraa putkea ja sitä rataa. Tein ensimmäisellä kierroksella suosiolla pätkissä, vaikka profiililtaan rata oli helppo. Sekä aalla että keinulla piti jäädä vähän taakse, joten niillä pidin välillä etupalkkaa. Samoin lopussa puomilla. Aalla edelleen kyttää liikaa mua, keinulla suoritukset vaihtelevat, mutta puomi oli makee.

Alussa kuvittelin taas liikoja Luun kääntymisestä, mutta ihan ei riittänyt rytmitys 90 asteen käännökseen hypyltä aalle. Puolivalssilla ja vastakäännöksellä hyvin. Poispäinkäännös suorasta putkesta takaakiertohypylle toimi hyvin. Eniten taidettiin säätää yhteen putkeenmenon kanssa. Piti tehdä vekkiä hypylle, että veto lähempään päähän oli mahdollista saada onnistumaan, eikä se vekkikään ihan ykkösellä osunut kohdilleen. Kerran koitin valssilla, mutta ei sujunut ja rima tippui. Toinen rima tippui ennen puomia, mutta siinäkin rytmitin käännöksen huonosti. Muuten kaikki pysyi!

Toisella kierroksella koitettiin koko rataa. Ekalla yrityksellä sössin itse poispäinkäännöksen, mutta toisella yrityksellä tehtiin rata kahdessa osassa nollana. Keinu piti uusia, kun luisui ensin pitkäksi. Periaatteessa siis nolla kisamittaiselta radalta :)

Ja Luu meni lujaa. Marke sanoi, ettei muistanutkaan sen olevan noin nopea :D Ehkä tauko ja suoraviivainen rata toivat menoon oman lisäbuustinsa.