Treffattiin tänään Noran ja Buffyn kanssa lenkin ja tokon merkeissä. Vähän jännäsin, miten Luu tuommoiseen teinibortsuun suhtautuu, mutta heti löytyi tytöillä yhteinen sävel. Ja se sävel oli tietenkin miljoonaa juokseminen :) Kiva, kun joskus pääsee painattamaan. Potentiaalisia juoksukavereita on usein juuri jollain agitreenien jäähkälenkeillä ja silloin ollaan tietty niin tylsiä, että pitää aina vaan ravata.

Luu teki yhden lyhyehkön setin. Ensin palkkasin kehäänmenon, jossa tarjosi jopa kontaktia. Toki nää on tyhjässä ja tutussa treenihallissa paljon helpompia, mutta ei varmasti haittaa päästä palkkaamaan hyviä.

Pikku pätkä seuraamista Noran hämykäskyillä. Lähinnä suoraa normissa ja hitaassa. Ei musta reagoinut juurikaan liikkurointiin.

Suora luoksetulo vauhtipalkalla. Tuli lujaa.

Tunnaria. Tehtiin niin, että Nora piteli ensin kaikkia kuutta kapulaa ja otin oman niiden joukosta. Rivi, suht lyhyet välit. Ei taas mennyt nenä kunnolla auki ja ohitteli omaa. Varmaan kolme kertaa kutsuin pois, harvennettiin jo välejäkin. Sitten teki hyvin, sen näkee jo ekalla kapulalla, onko oikealla asenteella. Toinen vielä perään myös ihan hyvällä etsinnällä. Ei varmaan fiksua nillittää ennen koetta (jos ei siellä nosta heti, menee varmaan taas sahausmoodiin), mutta ehkä mä nyt vaan otan oman ohitteluun nollatoleranssin kaikissa treeneissä ja katson, alkaisiko se tuottaa tulosta.

Ohjattua. Palkkasin ensin merkin ja hinkkasin alkua. Meinasi mennä kyyläksi. Sitten molemmat puolet. Vähän ne asennot on vinksin vonksin, mutta huomisen jälkeen on taas aikaa fiksailla. Koitin katsoa palautusta, eikä musta purrut!

Tuittukin teki pikaisesti seuruuta, luoksetulon ja hyppynoudon isolla ohjatulla. Luoksetulossa ei millään pysynyt seisomassa, alkoi vaan steppailla kaukoja. Söpis.