Tänään oli Marian kouluttajien koulutuksen toinen päivä. Kivaa ja antoisaa oli taas!

Luun ryhmässä käytiin läpi takaakierto-päällejuoksu (/taaksetörkkäisy-päällejuoksu), poispäinkäännös ja vippaus. Päällejuoksut olivat ihan ok, aluksi oli itsellä ajoitusongelmaa. Luu kuitenkin teki hyvin, mitä nyt yhden riman tipautti. Tämän treenin yhteydessä keskustelu ajautui mielenkiintoisiin ajatuksiin lähtöön liittyen. Miten "vaatia" koiralta, jonka kanssa vääntäminen ja "vaatiminen" ei johda mihinkään? Miten antaa negatiivista palautetta koiralle, jolle kaikki huomio on positiivista? Miten estää koiralta palkkaantuminen, jos kaikki tekeminen on sille palkitsevaa?

Luun lähdöt ovat päässet lipsahtamaan taas huonommiksi. Aika pitkään jaksoin pitää sen kanssa nollatoleranssia tassujen liikuttelun ja hilautumisen suhteen, mutta koska se ei ole varsinaisesti johtanut mihinkään, olen antanut sen korjata asentoa, kunhan se odottaa lähtölupaa paikallaan ja jotenkuten ryhdissä. Myös fokusointiharjoitukset, joita yhdessä vaiheessa tehtiin ahkerasti, ovat päässeet unohduksiin kummaltakin. Tästä oli seurauksena, että tänään se päätti lähdössä haluta aalle (tai sen viereiseen putkeen), vaikka rata lähti ihan toiseen suuntaan. Joka kerta se myös lähti sinne, minne ohjasin, mutta sadannenkin aloituksen jälkeen sen oli pakko kenottaa ja kääntää itseään aata kohti. Olisin voinut vain aina palata ja korjata sen oikeaan asentoon, mutta sitten olisin siellä hallilla varmaan vieläkin palaamassa ja korjaamassa. Ja vaikka se olisi jossain vaiheessa onnistunut pysymään paikallaan, seuraavassa treenissä oltaisiin ihan samassa pisteessä ja saisin taas korjailla. Fyysisestä vääntämisestä Luu vääntää vain takaisin.

Temputtamisella ja palkkaamisella olen ennenkin saanut lähdöt paranemaan, koska ongelma on pitkälti mielentilassa. Maria ehdottikin lähtöön uutta temppua, jossa Luun pitäisi pitää etutassut kosketusalustalla. Tämä tuntui kokeilemisen arvoiselta. Luu pitää vaan huijata siihen, että se SAA tehdä tämmöisen siistin jutun lähdössä, eikä sen vain PIDÄ istua tattina, koska tyhmä ohjaaja on niin päättänyt. Toinen idea oli pään kääntelyn sheippaaminen, että Luu oppisi tarjoamaan katsetta tarpeen mukaan johonkin muuhun suuntaan. Nythän se jämähtää ihan maanisena, jos on jämähtääkseen. (Lisäksi tsempataan taas niiden fokusointien kanssa! Tämä on lupaus! Mun pitäisi ehkä kirjoittaa lista kaikista ylläpidettävistä asioista, etten unohda niiden treenaamista siinä vaiheessa, kun ne alkavat toimia.)

Kahdessa muussa harjoituksessa keskityttiin sitten ihan vaan ohjauksiin. Poispäinkäännöt toimivat Luulla tosi hyvin, mun pitäisi ehdottomasti käyttää niitä! Luu saa paremmin rauhan hypätä ja menikin jotenkin järjellisemmin. Poispäinkäännösten kuivaharjoittelu ilman esteitä olikin vähän mielenkiintoisempaa. Luu ei oikein tajunnut homman järkeä ja sinkoili kentän laidasta laitaan hypylle ja putkeen kuin flipperipallo. Ja jos jotenkin sain sen tulemaan käteen mukaan, se tietenkin meinasi syödä sormet. Tehtiin sen kanssa niin, että jätettiin lelu valmiiksi maahan ja käännöksestä sai vapautuksen sinne. Näin kuivaharjoittelukin onnistui hyvin, toimiva keino.

Vippaus on mulle ihan outo. Tai siis tiesin suunnilleen, miten se menee, mutta en ole tehnyt ehkä ikinä. Aluksi käännyinkin vähän väärinpäin, mutta saatiin sekin sitten onnistumaan. Luu toimi tässäkin ihan niinkuin tavallinen koira :)

Oli kyllä antoisat treenipäivät! Mä niin tykkään perusteellisuudesta ja hinkkauksesta (ainakin välillä), joten oli huippua päästä opettelemaan noita vieraampiakin ohjauksia ihan ajan kanssa. Nyt on treenilistalla taas monta ohjausta, joita pitäisi päästä omissa treeneissä tekemään ja vahvistamaan omaan työkalupakkiin :)