Tempaistiin pikaiset tokottelut lenkiltä palatessa.

Luu seurasi. Paremmin kuin eilen. Välillä valui eteen, mutta nyt edes tarjosi parempaa paikkaa.

Pari stoppia (ja läpijuoksua) maalinkierrolla. Yritys oli hyvä, mutta koska vauhti on näillä hirmuinen, ottaa väkisin jarrutuspomppua ennen lukkojarrutusta. Kriteerit kuitenkin täyttyivät :)

Luoksetulon loppuja maasta eteen. Palkkasin nämä ruhtinaallisesti nameilla, kehuilla ja vapautuksen jälkeen lelulla. Kyllä se lujempaakin voisi tulla, mutta ihan kivasti kuitenkin. Ja eteentuloasennot hyviä.

Kaukoja peruutellen ja muutama vaihto takapalkalla. On siinä rajalla, jähmettääkö takapalkka sopivasti vai liikaa, mutta voisi sitä ainakin välillä kokeilla. Varsinkin S-M-vaihtoon tarvitaan silleen sopivasti jähmeyttä, että saisi ne takatassujen pompsahtelut pois.

Tuittukin seurasi, kun Luu seurasi. Välillä Luun vasemmalla ja välillä mun oikealla. Tuittu teki myös kaukoja, kun Luu teki kaukoja. Tein niitä sitten myös yksin sen kanssa :) Seuraamista, vähän jääviä ja kaukoja. Tuitulla oli kivaa :)

Aloin tänään jostain syystä lueskella vanhoja blogikirjoituksia agin SM-kisoista. Kaikki kuusi kisaa, joihin olen Tuitun kanssa osallistunut, kun löytyvät blogihistoriasta. Ei voi mitään, mutta tuli tippa linssiin. Monestakin asiasta. Vuosien haaveeni on ollut tehdä Tuitun kanssa SM-kisoissa kaksi nollaa. Nyt on pakko myöntää, että se ei koskaan toteutunut. Aiemmin oli aina vielä ensi vuosi, vielä uusi mahdollisuus. Nyt ei enää ole. Tulokset ovat vain tuloksia ja kisat vain kisoja. Ei niillä ole sen suurempaa merkitystä. Mutta onhan se pettymys, kun ei onnistu saavuttamaan jotain, mitä on yrittänyt kuusi vuotta.

Meillä on ollut pettämätön kaava. Viitenä vuonna Tuittu on tehnyt joukkuekisassa nollan, aina joukkueensa parhaan tuloksen. Viimeisimpänä nyt Katin kanssa. Yhtenäkään näistä viidestä vuodesta emme ole päässeet yksilöfinaaliin. Lappeenrannassa kielto hypyltä, Ylöjärvellä rima ja hylly putken väärästä päästä, Torniossa kielto hypyltä, Vantaalla hylly putkelta, Nastolassa kielto kepeiltä. Varkaudessa joukkueradalla sattui moka ja saimme kiellon. Nolla säästyi yksilöhyppärille ja pääsimme finaaliin ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Unelman toteutuminen oli lähempänä kuin koskaan, mutta pieni pyörähdys toi kiellon ja tiputti top kympistä sijalle 19.

Kokemukset ovat olleet hienoja. Niin SM-kisareissuilla kuin muuallakin. Tuitusta ei koskaan tullut huipputykkiä, mutta se on todella hieno agilitykoira. Minulle. Olen saanut kokea sen kanssa enemmän kuin osasin edes kuvitella. Ja jos ajatellaan, että pentua ottaessani tavoitteenani oli päästä joskus kisaamaan agilityssä, olen myös saavuttanut sen kanssa enemmän kuin osasin edes kuvitella. Aika tulee varmasti kultaamaan muistot. Nyt on vielä pelkkä haikeus siitä, että se kaikki on takanapäin.

Aktiiviura lopetettiin viime kesänä. Sitä lopullista jäähyväiskisaa en halua päättää. Kisataan yksittäisiä kisoja, jos siltä tuntuu. Treenaillaan kivoja juttuja, jos siltä tuntuu. Ja kyllä varmaan vielä tuntuu. Vaikka käsissäni on parikin potentiaalista huipputykkiä, Tuitun saappaisiin ei astu kukaan <3