Pieksämäen reissusta kotiuduttiin jo sunnuntaina, mutta palauduttu ei ole oikein vieläkään. On ollut kiireinen alkuviikko ja viikonlopun univelat ovat vain kertaantuneet. Fiiliskään ei ole kisojen jälkeen ollut kovin korkealla.

Meillä oli aikas hyvä joukkue kasassa ja Luu oli tuntunut treeneissä tosi kivalta, joten kovin odotuksin - tai, no, ainakin positiivisin mielin - lähdettiin reissuun. Mentiin paikalle jo hyvissä ajoin perjantaina, pystytettiin telttoja, lenkitettiin koiria ja treenattiin pikaisesti. Luu vähän sähläsi tunnarissa, mutta muuten hyvin. Yötä oltiin Varkaudessa, jossa syötiin ja painuttiin nukkumaan. Uni ei vaan oikein tullut ja nukuin tosi huonosti.

Aamulla sitten pirteänä kisapaikalle odottamaan omaa vuoroa. Luu oli noin puolivälissä ja odottelu menikin lopulta yllättävän nopeasti. Ekassa kehässä tehtiin paikallaolot ja muut liikkeet oli jaettu viiteen kehään.

Kehä 1:

Istuminen 10 - Luu oli alussa katsellut ympärilleen ja nuuskinut ilmaa niin paljon, että Kati oli aika huolestuneen näköinen. Jostain syystä tämä ei tiukkaa linjaa pitänyttä tuomaria haitannut.

Paikkamakuu 7 - Ihan hyvin alas ja ylös. Kaikkien Luun nähneiden tuttujen mukaan se oli maannut normaaliin tapaan pää maassa koko ajan, mutta tuomarin mukaan se oli nuuskinut ihan kahteen otteeseen. No, tuomari on aina oikeassa, mutta jäi kyllä suuresti häiritsemään. Joko siksi, että saatiin epäreilu tuomio tai siksi, että Luu oli oikeasti nuuskinut.

Seuraavaa kehää odottelemaan toin sen ehkä inasen liian aikaisin. Sitten kaksi koiraa ennen meitä ilmoitettiin, että siihen väliin pidetäänkin puolen tunnin ruokatauko! Se on aina yhtä hienoa kuulla siinä vaiheessa, kun olet valmistellut, viilentänyt ja viritellyt koiran armottomassa helteessä... En käsitä, miksi noita taukoja ei voi merkata aikatauluihin etukäteen. Nythän ei toki ollut edes aikatauluja, mutta vaikka niin, että koiran numero x jälkeen pidetään tauko, joka kestää x minuuttia. Ugh.

Kehä 2:

Ohjattu 8 - Oikea. Ihan jees. Nosto vähän ruma ja irrotti pienellä viiveellä.

Luoksetulo 7 - Kaikki kyselivät, että miksi vain seiska, mutta en kyllä osannut vastata. Stopit ihan ok (kun vertasi parempia numeroita saaneisiin). Seiso-maahan-väli oli vähän hitaampi, olisiko tulkinnut ennakoinniksi...? Ja edessä astui mun varpaiden päälle, siitä nyt varmaan ainakin ropisi pisteitä.

Myös seuraavaa kehää saatiin odotella. Luulin saavani mennä sinne suoraan, mutta siellä ei ollutkaan ketään, eikä mitään tietoa, koska jatketaan. Inhottavaa seisottaa koiraa siinä helteessä, mutta kauaksi ei uskaltanut lähteä.

Kehä 3:

Seuraaminen 8,5 - Ihan tasaisen tuntuista, paikka pysyi hyvin eikä painanut. Kaikissa paikallakäännöksissä vino perusasento, ja jossain muussakin. Näissä ei vaan viitsi aina skarpata ja nyt helle selvästi painoi.

Kehä 4:

Ruutu 0 - Tiesin, että tässä oli tullut punaisia kortteja, mutta en hetkeäkään epäröinyt, etteikö Luu tätä klaaraisi. Se on oikeasti aika hyvä bongaamaan ruudun vaikeista paikoista ja kaikenlaisia häiriöitä on treenattukin. Sinnehän se sitten livahti, kehänauhan yli. Se oli sitten siinä, elämäni ensimmäinen punainen kortti, haaveet SM-finaalista ja kirsikkana kakun päällä viimeinen niitti PM-joukkuepaikan menetykselle. Vain muutaman harha-askeleen tähden.

Kirotun ruutu, ei voi muuta sanoa. Mitä muuta kuin kohtalon ivaa on se, että ollaan nollattu meille hyvä liike nyt kaksissa SM-kisoissa ja yksissä MM-kisoissa, eli kaikissa käymissämme arvokisoissa (pl. karsinnat ja piirinmestaruudet)...? Kaikissa eri tavoilla, eikä mitenkään tyypillisillä virheillä.

Lauantai meni aika apeissa tunnelmissa, mutta sunnuntai kului kuitenkin ihan mukavasti finaaleja seuratessa. Nyt pidetään vähän tokolomaa, mutta elämä jatkuu :) Eihän tässä voi kuin laittaa leukaa rintaan ja jatkaa treenaamista. Onneksi se on kivaa!

Luun lyhyt SM-kisa

Maanantaina käytiin Piiralla Nipsun ja Luun kanssa. Molemmat olivat jumissa ja vähän vinossa, mutta tällä kertaa eri päin. Molemmat saatiin ihan hyvin suoraksi. Samoja juttuja jatketaan, Nipsun varsinkin pitää jatkaa toisen kyljen jumppaamista.

Sen jälkeen ei olla tehty mitään, eikä varmaan tehdäkään ennen perjantain Agirotua.