Oltiin Marken iltapäiväageissa Anun kanssa kaksin. Kolmannenkin Anun piti kai tulla, mutta kahden Anun voimin piti lopulta pärjätä. Markella on välillä ymmärrettäviä vaikeuksia kohdistaa ohjeita oikealle Anulle ;)

Tämä Anu oli Luun kanssa taas ihan onneton. Voi huoh. Tehtiin kahta ratapätkää. Varsinkin ekassa oli taas semmoisia kohtia, mihin ei vaan keksitty semmoista ratkaisua, jolla oltaisiin meidän taidoillamme selviydytty. Alussa piti kääntyä kakkoshypyltä 90 astetta. Kun olin hypyn edessä jarruttamassa, sain Luun jotenkin kääntymään, mutta sitten olin toivottoman myöhässä jatkossa. Kauempaa kääntämisestä taas ei tullut yhtään mitään. Lopulta otin koko kuvion toiselta puolen ja takaaleikkasin neloshypyllä. Tämä saatiin menemään sinne päin, mutta sitten ei taas onnistunut jatkon putkiohjaus, jossa koira piti saada suorasta putkesta viereiseen suoraan putkeen. Tämän jälkeen meni pätkä vähän paremmin. Heti kun on jotain takaakiertoa ja pienempää piperrystä, sujuu paljon paremmin. Vauhdin kasvaessa Luun aivot tippuu kyydistä ja mulla ei pysy pakka kasassa. Tämänkin pätkän lopussa piti jatkaa suorasta putkesta suoraan edessä olevalle hypylle. Helppo juttu, mutta Luu ei vaan pysty, kun pitää kuumua, sekoilla ja kytätä mua. Etupalkan kanssa toki toimii.

Toisen radan alku sujui paremmin. Tässä oli semmoinen pakkovalssin tapainen vastaanotto, jossa Luu jarrutti nyt kiltisti. Ei juossut päin, ei kiilannut ohi, eikä edes purrut. Siitä piti vähän tyrkkäistä oikeaan niistä kahdesta vierekkäisestä putkesta, leijeröidä se väärä ja juosta miljoonaa. Myöhässä olin koko ajan, mutta saatiin kuin saatiinkin hyppykuviot menemään. Peräkkäin kaksi takaaleikkausta ja sitten kaksi takaakiertoa! Leikkauksien toimivuuteen olin tyytyväinen. Ohjaus ei varmasti ollut priimaa, mutta Luu meni ja kääntyikin vielä oikeaan suuntaan. Loppua ei taas saatu kovin nätiksi, mutta siinä olikin vähän ahdas paikka vetää/poispäinkääntää putkeen. Tän radan loppuun yritin ottaa kepit, mutta ei toiminut vielä, kun oli rataa alla. Yhden hypyn takaa kyllä.

Keppejä tehtiin myös erikseen naapurikentällä. Luu teki kyllä aika superisti. Toki virheitäkin vielä tulee, mutta kovaa vauhtia tämä on edennyt. Ilman vauhtia hakee avo- ja umpikulmatkin ihan kivasti n. 90 asteesta asti. Loivemmat onnistuu vauhdistakin putken tai hypyn kautta. Ja vauhtia, sitä on tullut! Välillä Luu oikein rymisteli keppejä päin, kun vauhti meinasi kasvaa liikaa. Hienosti silti piti homman kasassa ja pujotteli loppuun. Eikä luonnollisesti pienistä kolhuista välittänyt, varmaan päinvastoin ;) Mä luulen, että siitä tulee vielä aika nopsa pujottelija <3

Jäähkälenkillä Luu aiheutti pientä draamaa mulaamalla ojaan. Ei siinä mitään, Tuittuhan teki saman juuri viikko vai pari aikaisemmin... (Kastui onneksi vain mahaan asti.) Mutta Luu ei päässyt itse pois sieltä ojasta, vaan lumi ja jää vaan pettivät alta, kun se yritti könytä ylös. Eihän siinä muu auttanut kuin kavuta auttamaan, eli kahlata umpihankea sitä jyrkkää rinnettä alas. No, Luu selvisi märällä tukalla ja mä lunta täynnä olevilla kengillä. Mutta kumpikin koira voisi välillä koittaa pysytellä kuivalla maalla.

Illalla kävin katsomassa Nipsun pentuja vielä viimeistä kertaa. Yhdet nokoset oli jäänyt välistä, mutta jonkun verran ne jaksoivat vielä riekkua, purra ja murista. Aika söpöjä. Nipsukin oli jälkikasvuaan moikkaamassa ja vei tietenkin kaiken huomion ja lapsilta lelut suusta.