Vauhtihana jumittaa edelleen, mutta nollahana saatiin sentään auki Takkujen kisoissa sunnuntaina. Aamu alkoi ankeana ja vesisateisena, mutta sää parani sopivasti kolmosten alkuun. Olin tosin varustautunut kylmään ja märkään ja olikin pakko pikaista kesken päivän kotona vaihtamassa kevyemmät housut. Onneksi oli vain viiden minuutin matka :)

Ensimmäisen radan oli tehnyt Anders Virtanen. Ei paha (paitsi tosi nopeille koirille), vaikka pari kohtaa vaatikin vähän miettimistä. Tuittu lähti tosi kankeasti ja meni kepeillä kakkosväliin. Niiin ärsyttävää... Annoin sille reilusti tilaa hakea aloitusta, mutta kroppa ja pieni liike olivat varmaan menosuuntaan. Silti! Loppu oli ihan ok, ehdin tehdä kepeästi pari persjättöä.

Kaksi viimeistä rataa tuomaroi Johanna Wütrich. Niistä ensimmäinen oli kontaktiversio. Tämäkin oli tämmöiselle perässävedettävälle tapaukselle aika läpihuutojuttua. Lopussa tuli suoran putken jälkeen yksi tosi ruma kaarros. En meinannut millään tutustumisessakaan muistaa, että siinä on vähän hoppu kääntämään. Aikaisemmin radalla myös toinen vähän valahtanut kurvi kahdella rinnakkkaisella hypyllä. Vauhdissa ei ollut hurraamista, mutta muuten ihan siisti. Pitkästä aikaa siis nolla, sijoitus 4./30.

Hyppäri jatkoi aika samaa rataa. Tätä ei ole videolla, mutta suorituksemme oli loistava :D Ei vais, mutta oikeasti hyppäri tuntui ehkä parhaalta. Pari ylimääräistä lenkkiä tässäkin tuli, mutta perstuntumalla vauhti tuntui aavistuksen paremmalta. Tai ainakin sain vähän fiilistä semmoisesta tekemisen meiningistä. Tai sitten vaan intoilen sillä, että uskalsin tehdä kepeillä persjätön. Joka tapauksessa tuplattiin nolla. Sijoitus oli vasta 7./22.

Vähän tämä on tämmöistä hakemista, "se jokin" todellakin puuttuu. Pieni toivonkipinä kuitenkin elää, että se tässä vielä löytyy...