Luu ei ole juuri yskinyt, mutta ryystää edelleen muutamia kertoja päivässä kiihtyessään, eli esim. saadessaan ruokakupin kuonon eteen. Levolla ollaan siis jatkettu. Käytännössä se tarkoittaa vain lenkkeilyn rajoittamista lähipusikkoon. Sisällä en vaan saa pidettyä sitä rauhassa... Hereillä ollessaan se ei oikeastaan tee muuta kuin juoksee ja puree. Alkaa yhden jos toisenkin hermot olla vähän kireällä.

Jos laitan sen aitaukseen, se hyppii aitaa vasten, työntelee sitä edestakaisin, puree nippusiteitä ja vinkuu. Jos annan sille puruluun, Tuittu tulee kyttäämään aitauksen viereen ja saa aina pöllittyä sen. Sama homma, jos annan molemmille puruluun, viimeistään kun Tuittu saa omansa syötyä. Yksi aamu annoin Luulle aktivointipallon muutamalla nappulalla täytettynä. Tuitulle annoin samalla puruluun, mutta sen seurauksena Luu kyttäsi Tuitun luuta ja Tuittu Luun palloa. Huoh. On rentouttavaa omistaa kaksi äärimmäisen ahnetta koiraa, joista toinen suhtautuu ruokaan äärimmäisen vakavasti.

Päätä on toki yritetty väsyttää treenaillen, mutta rajansa silläkin. Eilen kokeilin vähän käskyjen kuuntelua, eli tehtiin peruuttelua, istumista ja maahanmenoa sekaisin. Mitään käskyistä ei olla vielä hirveästi käytetty, mutta sain Luun edes jotenkin kuuntelemaan. Ehtihän se aika paljon ylimääräistäkin tarjota. Kokeilin, josko saisin sen istumaan tai menemään maahan peruutettuaan minusta kauemmaksi, mutta se oli liian vaikeaa. Aina Luu tuli ensin jalkoihini ja istui tai meni maahan siinä. Tätä treeniä ei tehty kovin vakavalla otteella, eli kunhan hassuteltiin ja iloittiin vaan enemmän, jos joku juttu onnistui :) Kerran tehtiin myös eteentuloja kiertämisen kautta. Matkana siis se joku 1,5 metriä, mitä eteisen matto antaa myöden. Tämäkin oli vähän haastavaa, kun eteentulossa ei ole vielä ollut käskysanaa, enkä ole hirveästi käsiapujakaan käyttänyt. Luu siis vähän ihmetteli, mutta pienillä avuilla saatiin tämäkin jotenkin onnistumaan.

Kaukoja olen yrittänyt jonkun kerran. Totesin vaan, että jatkossa kannattanee antaa ensin puolet nappuloista kiposta ja tehdä kaukoja sitten lopuilla sen sijaan, että tekee ensin kaukoja ja antaa sitten loppuruuan. Luu hamuaa ruokaa niin isolla vimmalla, että asennoissa ei ole mitään tolkkua ja mua sattuu sormiin.

Puhuttiin joskus Lean kanssa, että voisi opettaa koiran tekemään itse diagonaalitaivutuksia. Mietiskelin, että onnistuisikohan se mitenkään ihan puhtaasti sheippaamalla...? Etujalkojen nostelu olisi vielä aika iisi, mutta Luu ei ole ainakaan missään yhteydessä yrittänytkään tarjota takajalkoja. En ole saanut sitä hoksaamaan vielä edes takajalkojen laittoa jumppa-alustalle. Hmm, kannattaisikohan tätä lähteä tekemään jotenkin targettien avulla...? Jos opettaisi koiran antamaan jokaista tassua ja sitten kahta ristikkäistä yhtäaikaa...? Jos käyttää omia käsiä, niin naksulle ei vaan riitä omaa. Pitääkö ensin opettaa toinen koira naksuttelemaan? :D