Mistä se tän kesän taas yhtäkkiä lykkäsi? Lähin agilitytreeneihin pitkillä housuilla ja sain hikipäässä rullata puntteja ylös.

Rata oli aika kiva, ihan perusjuttuja ja monta puomia. Palkkailin ensin pätkissä, siis ihan tarkoituksella pätkissä. Sitten koitettiin kokonaisenakin, mutta ei päästy menemään kovin pitkiä pätkiä. Kaikenlaista tyhmää ja tyhmempää sattui, vaikka rata oli ihan mentävissä. Rimoja, kun käskytin putkea tai keppejä riman päällä. Tai käänsin. Tai en en tehnyt mitään. Huonoja takaakiertoon ohjaamisia ja ohjautumisia. Hyppäsi kerran mun jalan ja käden yli hypyn suoraan. Hyviä ja huonoja puomin kontakteja. Välillä jäkitti ylös ja vinoon, välillä meni kivasti. Lentämistä ennakoivassa valssissa. Vääntämistä välistävedossa, välillä jopa onnistuen. Juoksemista suoraan edessä olevan pituuden ohi. Toistojen myötä putkijarrun unohtamista ja putkesta kaahottamista. Ja sen semmoista.

Olin itse jotenkin ihan löysä ja Luu tuntui tahmealta. Kyllä se kai ihan lujaa meni, mutta ei tuntunut niin säpäkältä ja kääntyi ketterästi kuin rautakanki. Meillä oli treeniaikaa vartti, ja kun tehtiin se putkeen (yhdellä juomatauolla), niin kyllä roikkui Luunkin kieli. Radan jälkeen vaan makasi, läähätti ja joi. Palautui kyllä nopsaan, kun pääsi jäähkälenkillä pulahtamaan järveen.

Huomenna lähdetään T-leirille, jossa on luvassa aksaakin vielä parien treenien muodossa. Harvinaisen huippu viikko siis pienelle ratojen raivottarelle!