Henkisesti. Oikeesti satoi vettä. Mutta mun ykköstavoite Luun agilitytreeneissä on nykyään se, etten menetä hermojani (tai jos menetän, pystyn esittämään vakuuttavasti tyynen välinpitämätöntä), ja se toteutui tänään(kin!). Luukin oli ihan kiva.

En muista, montako estettä radassa oli. Pätkissä mentiin joka tapauksessa. Ensin palkkasin jo kolmosen jälkeen. Tyhmästi riman rapsauttamisesta, mutta meni jo. Sitten uudestaan alkuun ja päästiin 13 (oli pakko laskea) estettä! Puomilla palkkasin, joten siinä tuli hengähdystauko, mutta kumminkin. Pätkässä oli pakkovalssi (kakkoselle, teki kiltisti!), valssi, vastakäännös, takaaleikkaus, joku sylivekin tapainen ja takaakiertovalssi.

Keinua tehtiin erikseen, koska se meni kohti seinää ja itse piti ottaa sivuetäisyyttä. Marke oli jo ekalla kerralla keinun päässä palkkaamassa, mutta Luu tuli silti vähän vinoon. Muutama kerta hinkutettiin, niin parani vähän. Tässäkään mua ei yhtään hermostuttanut, sillä olin varautunut ;)

Keinun jälkeen tuli saksalainen, jossa tippui kerran tai pari rima (epätäydellisellä ohjauksella). Laitettiin takaakierrettävän siivekkeen taakse rima pystyyn, ja Luuhan ihan kunnolla ihmetteli sitä! En ole Luulla käyttänyt noita koskaan, mutta toimi ainakin näin yllätyksellisenä efektinä. Täytyy muistaa laitella niitä silloin tällöin joihinkin kohtiin.

Saksalaisen jälkeen vauhdikas pätkä, jossa epäilin päällejuoksuun ehtimistä. Kiirus siinä tulikin, mutta ehdin joka kerta. Olisko kerran tippunut rima... Ainakin jossain kohtaa tätä kuviota. Kerran olin sen verran myöhässä, että kolaroitiin seuraavalle esteelle menossa. Siinäkin mä enemmän törmäsin Luuhun kuin Luu muhun. Päällejuoksun jälkeen piti ehtiä jarruttaa hypylle, että sai koiran kääntymään ennen ansahyppyä. Siihen oli vaikea ehtiä, mutta kun vaan ehdin, Luu reagoi hyvin pieneenkin rytmitykseen <3 Tätä rimaa se ei tainnut edes tiputtaa kertaakaan....?

Keppejä ennen piti lähettää aika kaukana olevalle hypylle, josta käännyttiin takaisinpäin. Tässä tippui kerran rima, mutta sitten malttoi hypätä, vaikka aloin ohjata kepeille. Keppien jälkeen sain vielä pistää tossua toisen eteen ehtiäkseni pakkovalssiin putkelle, mutta jotenkin ehdin. Tuommoinen muutaman metrin etumatkan saaminen keppien aikana ei ole mikään ihan pala kakkua, jos kepeille lähdetään rinta rinnan...

Jäähkälenkillä satoi sitten lisää. Mun vedenkestävä kalvotakki kastui läpi puolen tunnin lenkillä :( Alkaa vissiin olla tiensä päässä, vaikka sitä vettä tosiaan satoi paljon ja lujaa. Ei harmittanut yhtään, että hallikausi alkoi tällä viikolla!