Eilen vietiin Luu päiväkerhoon Katille ja lähdettiin Tuitun kanssa Seinäjoelle kisaamaan. "Ihan niinkuin ennen vanhaan" reissattiin porukalla Maijun, Ellin, Lean ja Inkan kanssa. Oli tosi kivaa :) Ja varsin laadukasta laatuaikaa.

Seinäjoen toivottavasti perinteiseksi muodostuva itsenäisyyspäiväkisojen halli on kyllä niin luksusta. Paljon parempaa kisapaikkaa ei voisi toivoa. Nyt tilannetta oli vielä parannettu viimevuotisesta sillä, että säkäluokkien kisat olivat peräkkäin ja häkkialue oli kaksi kertaa isompi. Ei siis tarvinnut tuskailla ahtaudessa. Kisat käytiin kahdella radalla, jolloin seuraava tutustuminen alkoi lähes heti edellisen kisan päätyttyä. Tämä teki päivästä ehkä vähän turhankin hektisen. Koiria ei ehtinyt ratojen välissä paljon verrytellä (ekan radan jälkeen jäähdyteltiin melkein 10 min ja oltiin myöhästyä tutustumisesta...), mutta eivätpä ne toisaalta ehtineet kunnolla jäähtyäkään. Itsekään ei ehtinyt kunnolla syödä, juoda tai käydä vessassa.

Onneksi päästiin kuitenkin kotimatkalla syömään. Pistettiin nimittäin semmoinen joukkueveto pystyyn, että jos joku seurueesta ei tee yhtäkään nollaa, kukaan ei saa ruokaa kotimatkalla! Aika paha homma varsinkin tämmöiselle verensokeriongelmaiselle, jolla on melkein koko ajan nälkä :D Tiukille menikin, sillä Maiju ja Elli onnistuivat tekemään pikkuvirheet (rima ja hylly kepeiltä) kahdella ensimmäisellä radalla... Viimeisellä radalla oli sitten tarpeeksi painetta (riskinä nälkäkuolema ja kaverien vihat niskassa), joten Maiju sai tehtyä asennenollan. Huh! :)

Me hoidettiin Tuitun kanssa oma osuutemme yhdeksän nollan tavoitteesta ihan kelvollisesti :) Samalla täyttyi henkilökohtainen tavoite tehdä pelkkiä nollaratoja, eli tripla tempaistiin kotiinviemisiksi. Ihan parastamme ei esitetty, kun ohjaaja vissiin vähän jämäsi pitkän kisatauon jälkeen. Tuittu tuntui tosi kivalta, mutta itse ohjasin vähän varovasti ja varmistellen. Joku kohta meni melkein kankeamisen puolelle, mutta pieni hapuilu sallittakoon, kun edellisistä kisoista on yli kaksi kuukautta ja koira on välissä lepuutettu ja kuntoutettu.

Anne Savioja tuomaroi kaikki radat. Ihan kivoja pätkiä. Ei mitään kovin teknistä tai vaikeaa, mutta muutama semmoinen inhottava "mukahelppo" kuvio. Ensimmäisellä radalla otin kaikkien ohjauskuvioiden lisäksi puomin kontaktin aika varmistellen. Hyvin Tuittu oli kuulolla, mutta aikaahan tuommoisiin kontakteihin menee. Radalla oli myös keinu, jonka suhteen olen oikeastaan jo heittänyt toivoni. Me tultiin tällä radalla toisiksi russeli Niken jälkeen. Serti olisi taas napsahtanut, jos agilitysemmoisen saisi ottaa. (Samoin muuten toiselta agilityradalta. Että ihan vaan pikkaisen helpompaa tuo valioituminen nykyään.)

Hyppyrata oli meiltä ihan hyvä suoritus. Alku oli aika kökkö, kun en pysynyt välistävedossa mukana ja ohjaus oli myöhässä. Videolta näkee hyvin, miten Tuitulla ei ole hetkeen mitään käsitystä radan jatkosta... Muuten kuitenkin tuntui ihan sujuvalta menolta. Sain omasta mielestäni semmoisen ympyränpyörimisenkin menemään ihan kohtuullisella draivilla. Loppusuoralle Tuittu suorastaan spurttasi ;) (Juu, on spurtteja ja Tuitun spurtteja...) Hyppärillä oltiin kuudensia. Nollia tuli äkkivilkaisulla paljon ja aika pienillä aikaeroilla.

Viimeinen rata oli tasaisen varmaa menoa. Taas hitaat keinu ja puomi, mutta muuten ei mitään isoja kökköyksiä. Kepeille mentiin vähän inhottavasti lyhyellä kurvilla muurin jälkeen. Tutustumisessa jännäsin, että miten saan koiran kääntymään muurilta tiukasti niin, että se siltii ehtii havaita kepit. Pelkäsin, että jos en liiku, se kaarrottaa kurvin, ja jos liikun, menee kepeillä väärään väliin. Mutta hyvin sekin sitten meni :) Tällä suorituksella pokattiin kolmas palkinto häviten kakkosille Lealle ja Inkalle reilu pari kymmenystä. Enkä saanut Leaa edes vaihtamaan pokaalia luihin... (Palkinnon sai siis valita vilkkuvalosta, pyyhkeestä ja pystistä, joten meille kolmansille jäi se pysti.) Mutta olipas hienoa, kun päästiin palkinnoille molemmat :) Ei vieläkään sitä kolmoisvoittoa, mutta sinnepäin taas kerran.

Loppulenkin jälkeen päästiin sitten vihdoin kotimatkalle ja pysähdyttiin syömään Juustoportintien (no just se!) Rollssiin. Matka sujui kurjasta kelistä huolimatta rattoisasti, kun sai taas jauhaa koirista ja kouluttamisesta tietäen, että kukaan ei kyllästy kuuntelemaan :) Tulipa tehtyä Lean Kinankin varalle taas kaikennäköistä suunnitelmaa :D

Katilla odotti hyvin väsytetty koiranpentu ja perhe, joka antoi sen ilomielin takaisin. Kyllä Luu oli kuulemma aika ihana. Nukkuessaan :D