Lauantaista tuli paljon pitempi kuin pitkäperjantaista. Lähdettiin Katin kanssa aamulla klo 7.30 kohti pääkaupunkiseutua, jossa päivän agendaan kuului niin tokotreeniä, agikisaa kuin koiranpentuja.

Ensin tokoa Marin ja Sirken kanssa Sirkuskentällä. Ihana aurinkoinen kevätilma ja aikaakin just sopivasti. Luu teki kisamaisen yllärisetin yllärihäiröillä.

Ensin ruutu ihan normaalisti. Vähän nihkeä merkki, muuten muistaakseni ok. Ai niin, seuraamisen tulossa pudotti kontaktin, siitä huomautus.

Sitten en kuollaksenikaan muista liikkeiden järkkää, mutta...

Luoksetulossa häiriö stoppiin. Mari yritti saada Luun maahan. Ei mennyt maahan, mutta ei myöskään pysähtynyt. Toista kertaa ei tähänkään hämyyn mennyt, vaan sitten ihan ok. Nää on kyllä hyviä, selvästi muuttuu skarpimmaksi.

Idarissa ei tainnut olla mitään erityistä...? Järkkä M-S-I, asennot oikein.

Ohjatussa Mari yritti vauhtipalkata palautusta leluun. Tää oli hauska, Luu katsoi lelua ja kiihdytti vauhtia, mutta päätti sitten kuitenkin tulla sivulle. Kultainen <3

Kaukoissa vähän kyttäili lähellä olevia ihmisiä ja liikkui parissa vaihdossa...

Seuraaminen tehtiin vikana. Siinä jotain perushäiriköintiä, käskytyksiä ym. Näihin ei mennyt, piti kontaktinkin hyvin.

Toisella kierroksella katsottiin ohjatun oikean nostoja. Mulla on harkinnassa, jos jaksaisi opettaa kiertämään oikean oikean kautta (koska vasemman nosto on selvästi siistimpi, kun kiertää vasemman kautta), mutta kokeillaan vielä muita juttuja. Nyt hämylelut kapulan vieressä toimi tosi hyvin, mutta luultavasti turtuu näihin jossain vaiheessa. Täytyy kokeilla jatkossa. Sitten tehtiin leluun vapautuksia ennen nostoa. Tääkin oli ihan lupaavan oloinen, mutta vaatii jatkotestailuja. Ja treeniä, sillä nosti kapulaa aika sitkeästi, jos en käskyttänyt tarpeeksi topakasti ja ajoissa.

Sitten siirryttiin naapuriin Purinalle, jossa jo kohta alkoikin ekan radan tutustuminen. Kaikki radat oli agiratoja, vaikka muistelin ekan olleen hyppäri.

Eka rata oli Muotkan. Tosi kiva rata juosta! Luu kolautti kakkosen siivekettä, mutta rima pysyi. Jännäsin putkesta renkaalle ja pituudelle irtoamista, mutta kivasti lähti. Kepeille menossa käänsin sitten liikaakin ja Luu livahti keppien ohi renkaalle. Puomin kontakti taas surkea, kun rata jatkui takaisinpäin. Turhauttaa, kun en saa näitä opetettua. Muuten ihan kiva rata :)

Kaksi jälkimmäistä oli Mia Laamasen, joten aika haastavia ratoja luvassa. Keskimmäinen rata oli ulkona. Aurinkoinen ja lämmin ilma, täydellistä! Rata oli jotenkin tosi erikoisen näköinen. Kauheasti esteitä, osa tiiviisti ja osa taas ihan eri puolella kenttää. Ja melkoinen hyppyhässäkkä keskellä rataa. Kakkoselle tein rohkeasti ihmisnuolen. Eihän se siihen silleen kevyesti kokoa, mutta kääntyi suunnilleen oikeaan suuntaan! Keinulla en uskaltanut ottaa paljon sivuetäisyyttä, kun noin kontaktit on nyt mitä on. Näin teki hyvän. Muurin valssi vähän pelotti, mutta siitä vielä selvittiin. Sitten tippui rima ja saksalaisessa ryysin. Tajusin jo heti tilanteessa, että nyt ei kyllä pysynyt katse ja ohjaus laskeutumispaikassa... Tää oli just semmoinen kohta, mitä Elinakin torstaina neuvoi treenaamaan - piti tehdä sata asiaa nopeasti putkeen. Mulla ei vielä pysy pakettin kasassa. Pituus vielä uusiksi, kun ensin meni miten sattuu. Loppurata sitten taas puhtaasti. Välistävetokin, kun jätin puomille ja menin hyviin asemiin ;) Tällä radalla ei montaa nollaa tullut, joten ihan tyytyväinen saa tuohonkin rääpäisyyn olla.

Kolmas rata oli musta kivempi kuin toka, jopa ihan mentävän tuntuinen. Alkua mietin eniten ja serpentiini on toki aina jännittävä. Alkuun en ehkä osannut valita kuitenkaan meille parasta vaihtoehtoa, mutta intuitiolla menin. Taas tajusin jo tilanteessa, että nyt kosahtaa, kun jäin nysväilemään, enkä tehnyt päällejuoksua kunnolla. Päästin Luun edelle ja lähdin ajattelemaan keinun leikkausta. No, kun väylä jäi vapaaksi, niin Luu lähti aalle. Tuomarikin vähän hämmästyi, että mikäs sieltä tuli... :D Muuten puhdas ja kivantuntuinen rata! Serpentiinissä tuli tosi paljon virheitä, mutta me onnistuttiin siinä! Ei ois muuten onnistunut vielä joskus vuosi sitten. Kyllä tää homma vaan etenee koko ajan <3

Kolme hyllyä, mutta hyvä fiilis! Parhautta, kun voi olla tyytyväinen tuloksettomuudesta huolimatta.

Muutamat plussat:

+ Suht hallitut alut, ei tappelua ekoissa käännöksissä
+ Vain yksi rima! (ja yksi pituus)
+ Hyvät irtoamiset putkista ja pussista eteenpäin
+ Okserit viimeisinä esteinä
+ Välistäveto!
+ Serpentiini!
+ MELKEIN selvittiin vaikeista radoista ;)

Radat

Kisoista mentiin Marille ihastelemaan Puuman pentuja. Mitä niistä nyt sanoisi. Aivan järkyttävän suloisia riiviöitä <3 Silti ei tullut yhtään pentukuumetta, vaikka minkä tahansa niistä olisin voinutkin mukaani ottaa. On tuossa tätikoirassa vielä niin paljon työsarkaa :)

Kotona oltiin taas joskus puoli yhdentoista aikaan illalla. Reippaana vielä (aika lyhyt...) palauttava lenkki Luun kanssa, suihkuun ja nukkumaan. Ei tarvinnut unta odotella.