Kevään ensimmäiset ulkotreenit <3 Niissä vaan on sitä jotain. Uutuudenviehätystä toki lievensi se, että eilen olin jo vetämässä valkkuryhmän treenejä. Marken iltapäivätreenit siirtyivät kesäksi tuntia aikaisemmaksi, eli klo 16-17. Oma koulutusvuoroni on 18-19, eli nyt urakasta selviää järkevästi yhdellä reissulla. Ja tulee ainakin tehtyä kunnon loppujäähkät :)

Treenit alkoivat vähän ikävämmin, kun uusi treenikaveri provosoitui ilmeisesti Luun aikaisemmasta wubanvinguttelusta ja hyökkäsi radalta kimppuun :( Vaikka Luu ei varsinaisesti lähde riitaa haastamaan, niin tilanteen tullessa eteen sillä kyllä napsahtaa. Joten siinähän oli sitten ihan kunnon härdellit... vähän huimasi pistää käsiä väliin. Tilanne saatiin onneksi haltuun, eikä kumpaankaan näyttänyt tulleen isompaa damagea. Löysin Luun tassusta yhden pienenpienen veritahran, liekö sitten jommankumman kielestä tai jotain. Luu ei onneksi ole mikään herkkis, vaan palautui tilanteesta nopeasti eikä ollut sitten milläänkään. Sinänsä paska juttu tuommoinen nujakka, kun juuri on laitettu osteopaatilla ranka ojennukseen...

Radalla Luu olikin kiltimpää tyttöä. Oikeastaan aika hyvä, vaikka kaikkea toki sattui ja tapahtui. Ensimmäiset kuusi estettä päästiin heti nollana, ja siihenkin stopattiin vain koska unohdin vaihteeksi radan. Alussa oli semmoinen ovela pimeään putkeen lähetys niin, että leijeröin itse samaisen putken. Toimi! Tästä eteenpäinkin päästiin ihan kivasti, mutta sitten takuttiin kepeillä. Oli kyllä vaikea avokulma putken jälkeen. Olin koittanut pelkän kepeillemenon erikseen rataantutustumisen yhteydessä, mutta kuten arvelinkin, rataan ja vauhtiin yhdistettynä Luu ei malttanut keskittyä kunnolla, vaan ampui vaan johonkin väliin. Omalla liikkeellä kun auttoi, niin onnistui kyllä. Loppurata räävittiin vielä jotenkin läpi. Siinä oli vaikeaa mutkaputkelta kääntyminen, kun Luu vaan sinkosi suoraan eteenpäin. Näitä täytyy treenata.

Ehdittiin tehdä vielä toista pätkää, josta Luun kanssa yritinkin vain alkupuoliskoa. Yritin tehdä suoralla putkella persjätön! :D Edelliselle hypylle tuli takaakierto, joten sen verran sai etumatkaa. Vaan ei ihan riittänyt. Jäin sitten suosiolla ulkopuolelle ja säädettiin viskileikkausta kohdilleen. Pelottavin kohta tällä radalla oli kolme rinnakkaista hyppyä, joista kaksi ekaa mentiin takaa. Päällejuoksuja siis! Mutta voi vitsit, mä sain ne toimimaan! Viimeisellä yrityksellä olin jopa tarpeeksi edellä vielä sillä kolmannellakin hypyllä, joka piti tökätä hyppäämään poispäin. Vielä niissä toki pitää päästä rohkeammin liikkumaan, mutta pitkästä aikaa tuli semmoinen tunne, että kyllä ne siitä vielä! Mahtavuutta.

Niin, ja rimatkin oli muuten tiistaisen Piiran takia vain 20 sentissä! Ja ehdin silti, nih!

Kyllä tästä muutenkin vielä jotain tulee :)