Eilen oli Luun vuoro päästä valkku-aksoihin. Kiva rata oli, ja rankka ohjaajalle, vaikka mentiinkin aika lyhyitä pätkiä.

Alussa hinkattiin valssia hyppyjen väliin suoran putken jälkeen. Vauhtia tuli ja rima lensi. Koitettiin myös persjättöä (ei kääntänyt tarpeeksi) ja vastakäännöstä + leikkausta (ei kääntynyt tarpeeksi, jotta olisi tullut leikkaukseen), mutta palattiin siihen valssiin. Oli parempi, kun rytmitin teputtamalla putken jälkeen. Pitäisi muistaa tämä, Luu reagoi siihen aika kivasti.

Seuraava hankala oli putkeenmeno, jossa ohjaajan liike vei väärään suuntaan, varsinkin KUN koira valui hypyn käännöksellä. Ei kääntynyt vastakäännökselläkään tarpeeksi tiukkaan. Jouduin valssaamaan toiselle puolen ja leikkaamaan putkella. Näin onnistui, paitsi kun en huomannut tehdä putkijarrua, niin Luu lensi putkesta melkein puomin jalkoja päin... Eipä tullut mieleen, kun ei sinne muut levinneet.

Yksi kohta päädyttiin tekemään vähän hitaammalla. Nopeampi reitti olisi vaatinut kovassa vauhdissa okserin takana koiran edessä valssaamista ja se ei vaan onnistunut. Kertaakaan Luu ei sentään tullut päin, vaan leiskautti suosiolla mun ohi. Selän taakse siis. Mua pelotti joka kerta. Olen ainakin toistaiseksi valinnut linjan, että en ala tämmöisissä tapella, jos löytyy keino ohjata kohta toisinkin. Kierrätin siis niistolla toisen siivekkeen kautta. Sinne Luu sai leiskauttaa suoraan.

Tokan kierroksen lopussa alkoi molempien ote lipsua, eikä mistään meinannut tulla mitään. Rimoja tippui ihan koko ajan ja ohjaajalla oli suunnat hukassa. Joku pätkä saatiin sentään vielä mentyä.