Voisi sanoa, että oli pitkä ja hikinen päivä. 12,5 tuntia (plus matkat) tuli vietettyä Orivedellä piirinmestaruuksissa. Hikisestä en valita, kyllä vesisateessa olisi ollut niin paljon kurjempaa. Koirille kuuma päivä oli toki rankka. Nuoremmat pärjäsivät ihan hyvin, mutta Tuittu oli kyllä tosi kuumissaan. Ilmeisesti ikä alkaa näkyä jo helteensietokyvyssä.

Aamu alkoi yksilökisoilla, joihin Nipsu osallistui. Agilityrata oli helppo, piti vaan viedä maltilla joka kohta. Nipsu ei tuntunut menevän ihan täyttä vauhtiaan ja tehtiin semmoinen tosi varma ja hallittu rata. Maalissa tuuletin, kun kerrankin saatiin pidettyä se pakka kasassa. Kati tuli sitten harmittelemaan sitä rimaa... Kakkonen oli pudonnut, mutta en huomannut sitä itse. Myöhemmin selvisi, että ei ollut huomannut tuomarikaan ja me saimme radalta 0-voiton... Kävin ensin varmistamassa tuloksen toimistossa, jossa sanottiin, että tuomari ei ollut rimaa huomannut. Ja vaikka tiesin tuomion jo etukäteen, oli pakko käydä vielä tuomarinkin kanssa juttelemassa ja varmistamassa asia. Ei ollut huomannut, joten sille ei sitten voi mitään.

Nipsun agilityrata

Agility on tuomarilaji ja virheitä sattuu suuntaan ja toiseen. Ei ole kivaa saada väärää tuomiota virheestä, jota ei ole tehnyt, mutta eipä ole kivaa myöskään voittaa selvällä virheellä. Mutta hyväksyttävä se vaan on. Yritin vaan hokea itselleni, että minä en sille mitään voinut. Onneksi voittomme ei ollut keneltäkään sen kummemmin pois, sertikin saatiin jaettua kolmannelle :)

Ennen hyppäriä naureskelin, että nyt on kyllä tosi vaikea tehdä nolla, sillä agilityjumala yrittää varmasti kaikkensa kostaakseen! :D Eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Radan alussa oli vaikea kohta, johon arvoin persjätön ja poispäinkäännöksen välillä. Harjoittelin molemmat ja vasta vähän ennen omaa vuoroa päätiin tehdä poispäinkäännöksen. Jätin kyllä option persjättöön, jos pääsen kolmoselta tosi hyvin liikkeelle. No, en päässyt, kun kakkosen rytmitys tökki ja jouduin ronkkimaan koiran mukaan. Ei olisi ollut mitään jakoja ehtiä. Poispäinkäännös sujui sitten ihan hyvin, mutta seuraavaan takaaleikkaukseen Nipsu ei lähtenyt ja meni muurista ohi. Tästä siis kielto, joten ei onneksi (/oikeutetusti?) voitettu piirinmestaruutta. Yhteisaika olisi siihen ilmeisesti riittänyt. Loppurata olikin helppo ja meni ihan hyvin.

Nipsun hyppäri

Sitten taas odoteltiin ja seuraavaksi valmistauduttiin minien joukkuekisaan. Meillä oli joukkue kaksin Petrin kanssa. Yritettiin koota SM-joukkuetta, mutta koska vain Nipsu ja Remu pääsivät paikalle, otettiin Tuittu ja Andy vahvistuksiksi ;)

Andy meni ekana ja hyllytti, joten Tuitulle tuli heti tulospaine :D Mulla ei ollut hirveätä luottoa, mutta lähdin vaan saattamaan täysiä joka paikkaan. Alun aa-putki-erottelu toimi ihan lähetyksellä, jee. Kepeille Tuittu meni johonkin kakkoseen, lievää taantumaa havaittavissa noissa taidoissa... Korjattiin se, mutta hyllytettiin sitten samoille hypyille kuin aika moni muukin. Tuittu ei lukenut pitkittäistä hyppyä ja puksutti junana seuraavalle :D Hienosti se jaksoi kuumuudessa tsempata ja meillä oli kivaa :)

Tuitun joukkuerata

Myös Remu hyllytti kollektiivisesti oman ratansa, joten Nipsu lähti ankkurikierrokselle aika paineetta. Tehtiinkin päivän paras rata. Tsemppi oli hyvä ja kaikki meni niinkuin pitikin. Ainoastaan puomi oli huono, ei tullut alas asti. Katson koiraa siinä tuommoisissa kohdissa vaan sillä kuuluisalla sivusilmällä, enkä ehdi sen himmatessa tajuta, etteivät tassut ole maassa asti. Puomi on muutenkin ollut huono, täytyy nyt syksyllä miettiä, mitä sille tehdään. Mutta muuten radasta jäi hyvä fiilis, vaikkei sillä tuloksellisesti ollut mitään merkitystä :) Oli ilmeisesti minien joukkuekisan nopein, eli tehtiin sitten se "oikeakin" 0-voitto... ;)

Nipsun joukkuerata

Päivän, tai tässä vaiheessa jo illan, viimeisenä oli vuorossa maksien joukkuekisa, jossa Luu oli ankkurina. Meillä oli Mapen, Lauran ja Päivin kanssa TamSKin ainut maksijoukkue...! Vahvoilla harteilla lepäsi seuran maine! :D Joukkueen nimeksi olimme antaneet "Varmat nollat". (Jos joku ei ymmärrä ironiaa, niin se on voi voi.)

Myös Luu sai lähteä radalle (onneksi!) tulospaineetta. Isla oli saanut tuloksen, mutta Raita ja Pimu hyllyttivät. Luu hyllytti vissiin neljä kertaa. Vaikka ei siltä näyttänyt, niin Luu oli oikeasti aika hyvä! Sitä on tosi vaikea selittää, eikä se varsinkaan koiraa tuntemattomille varmaan oikein näy ulospäin, mutta siinä on niin iso ero, miltä tuo koira tuntuu tuhmana ja kilttinä. Nyt se oli kilttinä, vaikka vähän törkeilikin kepeillä ja keinulla.

Koska tuloksella ei tosiaan ollut vähäisintäkään merkitystä, tein monta juttua enemmän koulutuksellisessa mielessä. Alun otin hitaamman kautta niistolla, koska halusin saada Luun oikeasti jarruttamaan ja kokoamaan siihen. Se menikin ihan hyvin! Sitten lähetin aalle jääden itse taakse, hyvin valkkasi kontaktin putkensuiden välistä. Aalle persjättö kevyesti varmistellen. Kepeille haki hyvin, mutta ei kestänyt sivuirtoamista. Tai kestänyt ja kestänyt, aika törkeästi kääntyi yhtäkkiä pois ja hyppäsi hypyn kohti puomia. Sitten sekoiltiin hetki uuden aloituksen kanssa, mutta toisella yrityksellä pujotteli kiltisti loppuun asti. Puomin ylösnousu oli sairaan hyvä, vaikka vedätin! Olin ihan varma, että loikkaa ja valmistauduin keskeyttämään. Puomin jälkeiset hypyt sössin itse, mutta Luu ohjautui ja hyppeli tosi nätisti, vaikka itse siinä sekoilin ja arvoin, että mistä nyt mikäkin piti mennä. Ennen keinua yliohjasin ennakoivan valssin ja sain Luun taas pysähtymään :) Keinun se meni läpi, mutta yritti jopa jarruttaa. Yleisön mielestä oli sitten kovin hauskaa, kun se veti keinun etutassuilla takaisin alas ja kiipesi kontaktille... Itse hengittelin pari kertaa syvää ja jatkettiin sitten vielä loppuun. Renkaan malttoi hypätä, mutta loppu ei enää onnistunut.

Taidettiin viettää radalla aika kauan, mutta onneksi aina on tilaa yhdelle, joka tarjoaa yleisölle sirkushuveja...

Luun joukkuerata

Viimeisellä jäähkälenkillä jalat painoivat jo melkoisesti. Onneksi tuolla oli hyvät pururadat lenkkeilyyn, ei tarvinnut tallata asfalttia. Melkoinen kilometrimäärä tuli varmaan päivän aikana käveltyä, vaikka helteen takia en hullun pitkiä verkkoja tehnytkään. Kotona olin joskus vähän ennen yhtätoista. Hiukan siinä ahdisti seuraava aamu, sillä klo 09.00 piti olla jo Virroilla Jonten tokotreeneissä... :D