Tänään oli taas semmoinen "kaikkeen sitä koiraharrastaja ryhtyy" -päivä, kun lähdettiin Lean kanssa käyttämään koiria Piiralla. Lähdetiin puolenpäivän aikaan (vähän myöhässä, kun Lea meinasi unohtaa hakea Inkan mukaan) ja takaisin kotona oltiin kahdeksan maissa illlalla. Rahaa meni... öö, aika paljon. Riippuu siitä, lasketaanko Hesessä ja eläintarvikeliikkeessä käynti mukaan.

Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi Tuittu. Se oli parempi kuin viimeksi :) :) :) Lanne oli suora :) Mm. rintarangassa ja si-nivelissä oli jumeja, mutta ei pahoja :) Myös jalat olivat vähän jumissa (ehkä kylmistä ilmoista johtuen) ja niitä voisi hieroa itse. Huolestuttavin juttu Tuitussa on alaselkä, jossa on muodostumassa jonkunasteisia muutoksia. Selkä ei enää siis jousta vanhaan malliin, eikä sitä saa käsittelyllä täysin liikkuvaksi. Piiran sanoin selkä ei ole enää nuoren koiran selkä. Mutta eipä ole koirakaan ihan teini enää. Ikäisekseen Tuittu oli kuulemma ihan hyvässä kunnossa. Jos takapää oireilee mitenkään, niin täytyy käydä taas akupunktiossa. Todistettavasti se oli ainakin Tuitulle toimiva hoito.

Yleishoidoksi ei saatu mitään uutta tai ihmeellistä. Agiliidellään edelleen säästeliäästi ja vältellään huonoja olosuhteita. Näillä tiedoin olen erittäin toiveikas, että saadaan kiitää kesälläkin :)

Tuitun jälkeen vuoroon pääsi mummelikaveri Inka, joka sekään ei ollut ihan toivottomassa kunnossa. Vanhuus ei toki silläkään tule yksin, mutta vielä nää mummot jyrää! <3

Viimeisenä "varasijalta" remmiin hypännyt joukon juniori Nipsu, joka osoittautuikin porukan heikoimmaksi lenkiksi. Onneksi tuli otettua se mukaan! Olin toki muutenkin aikonut käyttää sen jossain tässä talven aikana. Nipsun lanne oli todella vinossa, ja siitä johtuen koko koira jumissa vähän sieltä sun täältä. Vinouden on täytynyt tulla jostain tapaturman tapaisesta, törmäyksestä, leikkimisestä tai jostain vastaavasta koheltamisesta. Se ei tietenkään Nipsun tapaiselle koiralle ole mitenkään outoa,  vaikka itse en ainakaan agilityn suhteen mitään yksittäistä tapahtumaa keksinyt. Koska nuoren koiran kroppa on vielä niin joustava, vinous ei ole ollut niin vaarallista. Nyt se on kuitenkin saatava kuntoon, ettei jatkossa tule ongelmia.

Ranka saatiin käsittelyllä suoraksi, mutta toinen puoli jäi vielä jännittyneeksi. Kroppaan on siis saatava liikettä, että lihakset antavat periksi. Tärkeimmäksi ohjeeksi Nipsu sai ravilenkityksen. Hangessa vapaana pomppimista siis vähemmälle ja koira hihnan päähän. Hihnassa ei mielellään sinkoilla, ja flexin sijasta äiti voisi suosia tavallista remmiä. Nipsun muuta riekkumista pitäisi rajoittaa, eli nyt ei lelujen heittelyä, holtitonta sohvilla hyppimistä ja sen semmoista. Palkatessa ei heitetä lelua ja revitetään maltilla niin, että koiralla on kaikki tassut maassa ja vain koira kiskoo. Jumpaksi namitaivutuksia ja ravintolisäksi b-vitamiinia. Tässä siis hoito-ohjeita muistutuksena äidillekin, kun kuitenkin lukee tätä ;)

Inkan hoidon aikana hyödynsin Luun kanssa tilassa olevaa treenikenttää (lämmin tila, kumirouhematto, yksi seinä peiliä <3). Koska äänet kuuluivat hoitohuoneeseen tosi hyvin, en kehdannut tehdä mitään leluriekkumisia. Vähän siis vaan naksuteltiin ja namiteltiin. Seuraamista lähinnä käännöksillä ja maks. parin askeleen pätkiä. Peilin avulla näin hyvin sen ulospäin vääntymisen. Sitten tehtiin merkkiä semmoisella puhdistusainepullolla... Luuhun se meni ihan täydestä ja nyt saatiin ihan hyviä toistoja. Yritti kyllä tarjota taas koskemistakin, mutta jätti sen aika helposti pois. Lopuksi vielä kaukojen kokeilua. Yritin nyt tehdä etutassut paikallaan ja katsoa, tulisiko siitä mitään. Pari kertaa saatiin M-I sujumaan vähän oikeaan suuntaan. Sen verran holtitonta touhu kuitenkin vielä on, että voin varmaan ihan hyvin vaihtaa haluamaani tekniikkaa vielä pariinkin otteeseen.

Ennen kotiinlähtöä oli pakko vielä poiketa samassa rakennuksessa olevaan lemmikkitarvikeliikkeeseen, jonka nimi oli Eräeläin. Kuin kunnon eräliikkeessä konsanaan, siellä oli raatoja! Luukin sai siis omat mankelieläimet ja voidaan aloittaa RAADOLLINEN TYÖ :)