Tänään Luun agilitytreenit. Me tehdään Marken treeneissä lähes aina ihan vaan ratatreeniä (siitä ilosta, että on jonkun muun suunnittelema rata), ja jos joku tekninen juttu ei pienellä hinkkauksella lähde sujumaan, säästetään se omatoimitreeneihin kotiläksyksi. Nyt olen päättänyt kuitenkin tehdä näissä ratatreeneissäkin kuurina tiheämpiä palkkauksia esteisiin fokusoinnista ja jahtaamattomuudesta. Suunnitelmissa palkata varsinkin kohdissa, joissa lähden nopeasti liikkeelle, tiputtamalla palkka perään ja kohdissa, joissa Luun pitää irrota ja suorittaa este itsenäisesti, esteen taakse.

Tänään treenit alkoivat kuitenkin gamblers-tyyppisellä kisalla ja suoritettiin kisakierros hienoista suunnitelmista huolimatta. Yksi rima tippui (vain!, ja sekin liukastumisesta), joten pysäytettiin siihen, mietittiin hetki, nostettiin rima ja mentiin uudestaan. (Enkä edes hermostunut, vaan pystyin antamaan palautteen neutraalisti!) Lisäksi kepeillä tuli umpikulmasta pari kertaa väärä aloitus, kun Luu lipsahti vauhdilla kakkosväliin. Näihin kului sen verran aikaa, että ehdittiin 45 sekunnissa vain 12 estettä ja jäätiin kisoissa viimeisiksi. Mutta ei se mitään, voitettiin silti purkki puolukkahilloa! Marken iiiisosta palkintosäkistä kun riitti kaikille jotain! :)

Toisella kierroksella sitten treenattiin toista rataa. Siinä palkkailin niitä pätkiä. Alun hyppy-hyppy-suora ja takaakierto meni nätisti. Sitten mentiin hypyillä edestakaisin takaakierroilla ja yhdellä ennakoivalla valssilla. Tässä palkkailin hyppyjen jälkeen, vaikka kovin pitkälle ei omaa liikettä pystynyt jatkamaan. Muutaman kerran Luulta tippui rima, mutta useammin pääsin kuitenkin palkkaamaan. Koomakäännöksellä kääntyi tosi hienosti, aletaan löytää siihen oikeaa rytmitystä. Ekan ennakoivan tein perinteisesti, mutta tuolla vastakkaisella toimi kyllä paljon paremmin.

Seuraavassa kohdassa oli vaikea kepeillemeno, kun koiran piti kääntyä putkesta 90 astetta ja mennä pitkä matka keppien avokulmaan ohi ansaesteiden. Tässä saatiin esiin kevyttä flänkkäämistä putken jälkeen, mutta en oikein löytänyt itsellenikään semmoista passelia sijaintia. Kaarrottamisesta johtuen kepeillemenokin oli vaikeaa. Kepit Luu pujotteli hyvin loppuun asti, vaikka jäin taakse ja ihan keppien lopun vieressä oli hyppy.

Keinulta Luu oli kisakierroksella liukunut pitkäksi (en korjannut, koska pysähtyi maahan), mutta toisella kierroksella tekikin sen sitten superhyvin. Luun keinu on kyllä makea, ja koska haluan sen semmoisena pitääkin, en ota satunnaisia pitkäksi liukumisia kovin vakavasti.

Illan kruunasi oman ryhmän koulutusvuoro, jossa sai herkutella jopa kahdella omenapiirakalla sekä vaniljakastikkeella ja -kermavaahdolla :)