Keskiviikkona ehdittin pikatokoilla lenkin yhteydessä. Luulla oli semmoiset mikään ei onnistu -treenit, mutta jotain sentään onnistuikin.

Jäävistä oli tarkoitus vahvistaa pelkkää seisomista. Luu halusi kuitenkin harjoitella istumista. Istui ekan ja sen jälkeen muutaman satunnaisesti sieltä täältä. Mä päätin jättää jäävien treenaamisen hetkeksi tauolle, koska mun koulutustaidoilla ne eivät treenaamallakaan parane.

Kaukoista yritettiin ensin saada jonkunlaista onnistumista seiso-istuun. Vaikeaa... Näidenkin kanssa on varmaan kohta vaan annettava olla ja hyväksyttävä se tassujen liukuminen tai pompsahtelu. Se on sitten tuurista kiinni, liikkuuko eteen, taakse vai paikallaan. Treenatessa tulee yleensä ekalla eteen ja sen jälkeen alkaa peruuttelu. Nyt alkoi sekoilla muissakin vaihdoissa ja peruutteli ylösnousuissakin. Tein istu-seison täydestä matkasta ja muutaman seiso-maahan.

Viimeiseksi vähän seuraamisjuttuja, jotka onneksi sujuivat ihan mainiosti. Aluksi pätkiä normaalia ja niitä vasemmalle käännöksiä. Nyt alkoi tuntua siltä kuin pitääkin, mutta herkästi yrittää laiskotella näissä. Tehtiin myös askelsiirtymiä. En tiedä miltä ne näyttävät, mutta en usko että kovin hyviltä :D Päätyy kuitenkin aina hyvään perusasentoon, että ehkä näillä mennään.

Tuittu teki myös seuraamista, eri tempoja ja askelsiirtymiä. Sen askelsiirtymissä ei ole mitään järkeä, mutta siihen hillittömään seilaamiseen suhteutettuna korjasi perusasennot ällistyttävän hyviksi. Sitten vielä muutamat kaukot.

Ja taas kamalalla kiireellä valkku-ageihin. Pekka veti ratatreenin. Meitä oli vain kolme, joten hyvin riitti aika. Rata oli Nicola Giraudin ja sisälsi niin vauhtia kuin sumppuakin. Esteitä 32.

Ekalla kierroksella mentiin koko rataa. En löytänyt rytmiä ollenkaan ja meno tuntui ihan hirveältä. Sinnillä silti maalin asti. En edes muista, mitä tapahtui, varmaan joku pari kieltoa ainakin. Ja tuntui, että rimoja tippui ihan hulluna, mutta ei niitä tippunut kuin kaksi. Toisessa oli persjättö myöhässä, toista en muista. Sitten vaan uudestaan. Toisella yrityksellä meno oli jo sulavampaa, mutta jotain töksähdyksiä tuli edelleen.

Kokeiltiin yhtä pätkää kolmella eri tavalla. Olin vienyt sen ensin pidempää reittiä kauemmalla siivekkeellä valssaten. Tässä pysyi vauhti hyvin, mutta matka oli pidempi. Toisena versiona kierrätin lähemmän siivekkeen kautta poispäinkäännöksellä. Tämä oli paljon hasardimpi ja onnistui vasta kolmannella yrityksellä ilman että Nipsu lipesi ylimääräiselle hypylle tai hyppäsi seuraavan väärältä puolen. Näissä kahdessa aika oli suunnilleen sama, jälkimmäinen muutaman sadasosan nopeampi. Kolmantena tein persjätön edelliselle hypylle ja kierrätin lyhyempää reittiä pyörittämällä. Tässäkin Nipsu taisi livetä kerran sinne ansahypylle, mutta muuten ok. Tuntui hitaalta (niinkuin pyöritykset aina), mutta kello todisti tämän monta kymmenystä nopeammaksi! Ihan mielenkiintoista. Ollilla kellotettiin samat, ja sillä taas pidemmän kautta kierrätys oli selkeästi hitain ja poispäinkäännös taas nopein.

Toisella kierroksella taas ensin koko rataa. Eka yritys tyssäsi putken jälkeiseen pakkovalssiin, johon en vaan ehtinyt vetää Nipsua ahtaasta välistä. Aloitettiin alusta ja sitten taidettiin tehdä nolla. Kepeillä kevyttä pelastelua, kun Nipsu ei meinannut irrota. Kepeille piti lähettää kaukaa ja leijeröidä mutkaputki siitä välistä.

Myös ennen keppejä olevaa kohtaa kokeiltiin ja kellotettiin parilla eri tapaa. Ekalla olin tehnyt hypyille ennakoivat valssit. Toisena tein pyöritykset niin, että toiselta hypyltä käännyttiin eri kautta ja tultiin parempaa linjaa kohti keppejä. Tämä olikin vähän nopeampi. Kolmantena vielä jaakotus, valssi ja leikkaus keppejä edeltävälle muurille. Nyt en saanut Nipsua enää irtoamaan kepeille. Se ilmeisesti alkoi väsyä, mikä ilmenee aina tuommoisena käteen kiinni jäämisenä ja keskittymättömyytenä. Tehtiin pelkkä kepeille meno (paikaltaan lähetettynä malttoi keskittyä ja irtosi hyvin) ja mentiin huilimaan.

Kolmannella kierroksella vielä nollakierros. Ja melkein nolla tehtiinkin, yksi rima putosi. Se oli sama persjättökohta, jossa tippui ekallakin kierroksella. Olin siinä ehkä taas aavistuksen myöhässä. Muuten ihan hyvä rata. Maalissa epäilytti, että olinko edes mennyt kaikkia esteitä, koska se oli tuntunut niin lyhyeltä. 32 estettä...!