Tässä on jo pitkin viikkoa spekuloitu näiden viimeisten treenien vaikutusta kisasuoritukseen. Tänään oli sitten sen virallisen kenraaliharjoituksen vuoro. Meni kenraaliksi vähän liian hyvin, mutta toisaalta jäi ihan hyvä mieli :) Oltiin Soilen ja Katin kanssa kolmistaan. Luu treenasi oman settinsä Lorun ja Inton jälkeen ja lopuksi tehtiin vielä yhtäaikaa.

Ensin seuraamista. Tein liikkuroinnin mukaan, mutta palkkailin välillä. Luu oli aika levoton, pomppi ja semmoista. Mutta siihen nähden paikka ja asento pysyivät tosi hyvinä, tykkäsin! Mua ei se säätäminen häiritse niin paljon kuin painaminen tai pään roikottaminen.

Liikkeestä maahanmeno. Pari liikkurin käskyä ja palkka maahanmenosta. Tuntui musta hitaalta, meni kuulemma vähän takapää edellä, eikä normaalisti valahtaen. Mutta meni.

Luoksetulo, liikkuroituna, läpi. Ei ennakoinut ja tuli hyvää vauhtia. Vähän jännittää, kuinka stopin kanssa käy...

Kaukoja, palkka ekasta noususta. Liikkuri oli vaihteeksi Luun takana. Ekalla kertaa oli korvat aika takana, mutta nousi. Otettiin vielä toinen, kun Kati huomioi, että olin vähän ylipitkän matkan päässä. Taidan usein olla, joten mietittiin, voisiko matkakin vaikuttaa jumittamiseen. Tein sitten toisen siitä viidestä metristä. Hyvin nousi.

Lopuksi vielä noutoa ja hyppyä. Noudoissa kapulan pitoa (hengailua, seuraamista, kiertämistä yms.) ja tuonteja kierron kautta. Jonkun kerran korjasi otetta, näistä huomautin. Eteentulot olivat ok, jotkut vähän vinoja, mutta nyt en nipottanut niistä. Kerran taas piti vääntää irrotuksestakin. Sivulletuloissa käännyin pois alta.

Hyppyä muutama kerta niin, että heitin lelun perään, että saisin Luun hyppäämään vähän pidemmälle. Lopuksi palkaksi kunnon lelunheittelyt. Inton ja Lorunkin kanssa olisi päässyt leikkimään, mutta Luu halusi tietenkin vaan maata keskellä kenttää ja kytätä. Treenien aluksi ennen Inton tuloa Luu kyllä taas paini Lorun kanssa, mutta ilmeisesti Intossa on joko maaginen kyyläyksen laukaisija.