...vaikka koko reissuun kuluikin taas neljä tuntia ;) Treenattiin Harjun johdolla SDP:llä. Rata oli semmoinen 26 estettä ja kuulemma yli 200 metriä. Tavoitteena oli mennä ekalla kerralla loppuun asti, mieluiten tietty nollalla. No, mehän tehtiin Tuitun kanssa työtä käskettyä! :D

Parissa kohdassa olisi ollut vähän hiomista. Ekalta putkelta olisin voinut hakea lähempää ja yhden takaakierron vein turhan varmistellen. Sain valita, menenkö uudestaan, mutta päätin lopettaa hyvään fiilikseen ja säästellä koiraa sunnuntain kisoihin. Sitä paitsi sillä hengästyksellä ja jalkojen tutinalla olisin tuskin hirveästi parantanut...

Tehtiin moneen kohtaan eri tavoin kuin on totuttu, ja olen kyllä tyytyväinen, että kaikki onnistuivat! Hypyltä putken "tiukempaan kulmaan" meinasin valssata, mutta Jarin vinkistä kokeilin viedä vekityksellä ennen hyppyä ja putkella takaaleikaten. Draivi säilyi. Ehkä eniten jännäsin semmoista ulkokulman hyppykuviota, jossa piti takaakierron jälkeen ohittaa yksi hyppy leijeröiden. Hyvin sain kuitenkin Tuitun hypyn ohi ja oikealle hypylle. Kepit olivat jyrkähkössä umpikulmassa ja vaikka olisin ehtinyt vaihtaa puoltakin (suoran putken ja hypyn jälkeen, helposti...), halusin kokeilla heittoa ulkokautta. Tämänkin Tuittu teki hienosti :) Aan jälkeisen hyppykierrätyksen otin myös Jarin vinkistä semmoisella twistintapaisella, eli jätin Tuitun suorittamaan aata, otin hypyn takaa vastaan ja tökkäisin sitä takaisin tulosuuntaan ja putkeen. Superisti! Aa toimii niin hyvin vedättämällä, että sitä kannattaa kyllä Tuitun kanssa hyödyntää.

Oltiin kyllä aika hyviä, nih! Mun tulee nykyään usein treeneissä tai treenien jälkeen mietittyä, että mitenköhän tästäkin olisi Nipsun kanssa selvinnyt... Nyt oltaisiin kosahdettu viimeistään kepeille. Ajatusleikin jälkeen osaa taas aina vain enemmän arvostaa noin kokeneen koiran kanssa menemistä. Ei se juokse niin hulluna, mutta kaikenmaailman kikkailujen ja varmistelujen ja jännäämisen sijaan voin keskittyä satasella siihen tärkeimpään - yhteisen radan menemiseen <3 Se tunne, kun koira kulkee kuin ajatus, on kyllä kaiken työn, hien ja tuskan arvoista.