Perjantaina ei tehty muuta kuin ihan pikaiset höntsytokot lenkille mennessä. Luu teki kertaalleen kaikki jäävät, hinkutti muutaman luoksetulon stopon, kertasi luoksetulon loppua ja treenasi kaukojen tekniikkaa. Siinä kai se.

Tänään vietettiin ihan huippu kisapäivä Janakkalassa. En muista, koska olisi viimeksi ollut noin mukava ja leppoisa fiilis läpi koko kisapäivän :) Matkaseura oli mitä mainiointa ja tarjosi oivaa vertaistukea, kiitos Paulalle! Meidän tuloksetkin olivat identtiset :D Vikalla radalla sovittiin, että otetaan kaksoisvoitto. No, molemmille tuli vitoset, mutta ajat olivat kaksi luokan nopeinta, että ei paljosta jäänyt kiinni! :) Jankkin uusi halli osoittautui oikein hyväksi kisapaikaksi. Se ei ollut iso, mutta kyllä sinne jotenkin mahtui. Pohja oli hyvä ja fasiliteetit toimivat.

Ja mun koira oli ihana ohjattava <3

Mullahan ei ole nykyään pienimpiäkään tulostavoitteita Luun kanssa. Toivon aina salaa, että jos edes jonkun radan pääsisi maaliin asti ;) Ja saisi semmoisia juttuja onnistumaan, joihin on viime aikoina satsattu. Lisäksi mulla on henkilökohtaisena tavoitteena pitää oma fiilis mahdollisimman hyvänä ja uskaltaa ohjata rohkeasti. Nämä onnistuivat tänään hyvin ja fiilis on katossa! Harmi, kun lähiaikoina on niin vähän kisoja järkevällä etäisyydellä. Tampereen seudullakin kun TamSK on ainut seura, joka järjestää kisoja talvikaudella :( (Tai oisko Takuilla yhdet ollut hallikauden puolella...?)

No, asiaan. Tuomarina kakkosilla oli Nybergin Johanna ja aika haastavat kiemurat oli suunnitellut! Jo ykkösten hyppäriä katseltiin aika kauhuissamme. Siinä ollut vaikea hyppelykuvio toistui samantapaisena myös kakkosten kahdella ekalla radalla. Samoin kepit olivat aika vaikeasti, oli kulmia ja piti pystyä esim. tekemään päällejuoksu keppien päähän. Nää luokkaerot on kyllä niin häilyviä, monesti kolmosissa on paljon helpompia ratoja.

Joka radalla mua pelottivat alut, ne kun ovat meille yleensä tosi vaikeita. Ekalla radalla (hyppäri) tein ihmisnuolen kakkoselle, josta käännyttiin putkeen. Niin rimariski kohta, mutta Luu klaarasi hienosti! Ja jopa jarrutti vähän :) Keppien lopussa saatoin lähteä ennakoimaan valssia ja Luu tuli kesken pois. Treeneissä olisi varmaan kestänyt ihan hyvin, mutta kisoissa kaikki on toki vaikeampaa. Sitten Luulla meni hermot ja tapeltiin kotvanen keppien aloituksesta. Mullakin meinasi kärvähtää, mutta sain hillittyä :) Kun päästiin uudestaan aloittamaan, meni kepit hyvin loppuun asti.

Pussin jälkeen alkoi se vaikea kohta. Olin siinä myöhässä, kun pussia edeltävät käännökset eivät olleet menneet ihan niin sulavasti kuin elokuvissa, ja Luu meinasi mennä renkaasta ohi. Haki sen kuitenkin käskyllä, mihin olin todella tyytyväinen! Ja pelkäämäni hyppykuvio onnistui niin yli odotusten! Mulle meinasi iskeä paniikki (niinkuin aina kohdissa, joissa vauhti kasvaa, enkä saa kontrollia), mutta sitten vaan menin ja huomasin, että Luukin menee just niinkuin piti <3 Niin paras onnistumisen kokemus mulle! Ennen kolmanneksi viimeistä hyppyä mulle sitten iski paniikinpoikanen, kun Luu vaan meni, ja kutsuin sitä kerran. Sehän kääntyi sitten kilttinä tyttönä ennen hyppyä <3

Mutta kaikki rimat pysyivät ja hirveet bileet maalissa!!!

Kisa C

Eka agirata näytti ihan kivalta. Siinä oli tosin se sama vastaava hyppykuvio, mutta päätin vaan, että onnistuu se nytkin. Alku meni taas tosi hyvin, ei mitään ryysimisen tunnetta Luun puolelta. Keinulla meni todella vinoon, korjautin. Keinun jälkeinen rima rapsahti ja jäin katsomaan sitä. Viime hetkellä sain jatkettua, ettei tullut kieltoa seuraavalta. Kuulin Paulankin huutavan, että "Jatka, jatka!" :) Hyppykuvio onnistui taas, mutta sitten keppejä edeltävällä hypyllä olin ihan yhtä hukassa kuin jo tutustumisessakin, ja siitä rima alas. Toki koira olisi sen kyennyt hyppäämään, en mä nyt kuitenkaan varsinaisesti sitä estänyt. Mutta peitin vähän näkyvyyttä, heilahdin väärällä hetkellä tai jotain muuta vastaavaa. Mulle taas pointsit, että pysyin ihan coolina ;) Voivottelin vaan, nostin riman ja kehtasin vielä hyppäyttääkin Luun ennen radalta poistumista. Maalissa Luu lähti ihan vimmalla etsimään Cuziaan, kun tiesi, että olin jättänyt sen johonkin sinne...

Kisa B

Vika rata tuntui tosi vaikealta. Tutustumisen jälkeen en edes vielä tiennyt, mitä olen tekemässä. Keppien jälkeisen kohdankin päätin tehdä eri tavalla, vaikka en ollut sitä niin edes harjoitellut... Ja toteutin sitten kuitenkin vielä yhdellä uudella eri tavalla ;) Tämä rata oli kuitenkin mulle taas järjettömän hyvää treeniä ja vahvistusta ajatuksille. Oli pakko ohjata kaukaa ja antaa Luun mennä, ja se toimi! En ollut tuolla radalla kyllä mukavuusalueellani juuri missään kohtaa, mutta sinne nyt vaan on pyrittävä :) Huikea tunne!

Alussa pakottauduin heti sinne epämukavuusalueen puolelle ja päätin tehdä ykköshypyn sivuirtoamisella. Halusin päästä alussa tuolle puolelle, eikä se olisi muuten onnistunut. Lähdössä Luu sitten kohtalon ivana lukittautui ihan väärään suuntaan. Yritin asettaa sen uudestaan, mutta ei. Pakko oli vaan jättää siihen, ei mulla ole tällä hetkellä mitään keinoja saada sitä korjaamaan tuota käytöstä. Kiersin kakkoshypyn ulkokautta ja videolta huomaa, että Luu vilkaisee sinne suuntaan. Vaikka se kutsuttaessa oli vielä ihan nojautuneena hypyn ohi, niin kiltisti se kuitenkin ykköselle irtosi. Autoin kyllä aika paljon liikkeellä. Mutta ehkä mun ei kannata tehdä tuosta lähtökoomailusta nyt niin isoa ongelmaa, jos se ei sitä ole...? Alku meni muutenkin hyvin. Oli Luulta iso juttu pitää kaikki rimat, vaikka tuossa oli monta semmoista paikkaa, missä se helposti pudottaa.

Ekan putken jälkeen tuli taas semmoinen pieni paniikki, kun Luu vaan meni. En uskaltanut ryysiä sen perään, vaan jäin taakse käskyttämään keppejä. Hyvin se ne hakikin, mutta sitten olin tuhat vuotta myöhässä ehtiäkseni suunnittelemaani persjättöön keppien jälkeen... Tein sitten suunnittelemattoman poispäinkäännöksen, joka ei oikein toiminut, mutta sain Luun pelasteltua eteenpäin. Takaaleikkauksissa mua taas hirvitti, mutta sitten huomasin Luun menevän ihan oikein ja hallitun näköisesti. Sitä koiraa voi oikeasti ohjata myös takaa ja kaukaa, oho! :D Muurilla piti valuttaa valssia ja kiiruhtaa eteenpäin. Muurilta lensi aika kevyesti yksi palikka alas, ja ehdin tajuta sen liian myöhään. Jälkikäteen ajatellen ihan hyvä, sillä saatiin tehtyä muuten ehjä ja vauhdikas rata :)

Kisa A

Oli kyllä kaiken muun lisäksi opettavaiset kisat. Oivalsin asioita ja sain käytännössä itsevarmuuden vahvistusta ohjaamiseen. Uskalsin viedä Luuta paljon rohkeammin kuin yleensä ja se kannatti. Tekemistä ja parannettavaa on vielä paljon, mutta tuli olo, että oltaisiinko me lopultakin sillä oikealla tiellä? Aikoihin ei ole ollut näin optimistinen olo Luun agilityurasta. Tuntuu, että kahden hyllyn ja vitosen sijasta saatiin kyllä kolme henkistä voittoa :) Tätä lisää!