Aika masentunein mielin palattiin tänään Piiran käsittelystä. Koiran vanheneminen on vaan niin julman peruuttamatonta ja vääjäämätöntä :( Olen ajatellut, että kyllähän tuommoisen pikkukoiran kanssa pystyy aika vanhaksi menemään, mutta niin vaan ollaan ikävässä tilanteessa, jossa pitää miettiä ikäviä asioita.

Ei ole ihme, että Tuittu on ollut viime aikoina hidas. Ihme sen sijaan on, että se on ylipäätään juossut ja hyppinyt :(

Akuutti tilanne tällä hetkellä on paha jumitus Tuitun alaselässä, joka pitää saada hoidettua kuntoon. Sillä oli siellä ihan kunnon lukko, jota se aristi ihan kunnolla. Hoidoksi Piira suositteli akupunktiota, johon yritetäänkin nyt päästä. Sen jälkeen katsotaan, mikä on tilanne.

Lanne oli tuttuun tapaan taas vinossa. Tällä kertaa Piira vaan huomioi, että se ei antanut ihan tuttuun tapaan periksi. Ikä alkaa näkyä Tuitussakin ja joustavuus on kuulemma selvästi heikentynyt. Puhuttiin eläköitymisestäkin ja sen semmoisista...

Heti alkuun Piira kiinnitti huomiota Tuitun kylmiin tassuihin. Sillä on ilmeisesti todella huono verenkierto, eli kylmänsietokyky ei ole paras mahdollinen. Tuittuhan kyllä palelee helposti, jos joutuu olemaan kylmässä paikallaan. (Ja toisaalta nauttiin aurongossa makoilusta.) Tästä päästiinkin talvella agiliitämiseen ja siihen, pitäisikö se unohtaa. Treenihalli, johon olisimme talveksi menossa, on kylmä.

Omat ajatukset ovat vielä vähän sekaisin, mutta eiköhän tähän muutaman viikon kuluessa saada jotain tolkkua.