Lauantai-iltana vein pikkukoirat nipsulaan. Niillä olikin jännää, kun saivat olla yön siellä ihan kaksin! Porukat palasivat reissusta aikaisin sunnuntaiaamuna, samoihin aikoihin kun me lähdettiin Luun kanssa messariin.

Matkalla Pirkkalaan poikettiin Tallilla treenailemassa. Olin varannut kentän, jossa aikaisempi varaus oli agilitylle. Mielenkiintoista, että kentällä ei silti ollut yhtä ainutta agilityestettä... Eikä ollut toisellakaan. Puomi jäi taas treenaamatta, kun en jaksanut sitä yksin kasailla.

Luun kanssa tehtiin ensin hyppytekniikkaa, ihan tosi pitkästä aikaa. Tähän kuluikin rakenteluineen heti puoli tuntia... Siinä ehkä syy, miksi treenailu on jäänyt niin vähälle. Laitoin ensin kolmen hypyn perussarjan ja perään neljät siivekkeet jonoon kahden jalan välein, eka yhdeksän jalan päässä. Näissä vaihtelin riman paikkaa. Joka kerta Luu meni yli, mutta ehkä ponnistuspaikka vähän vaihteli...?

Sitten perussarjaa seitsemällä hypyllä. Rimat sen 25 cm, koska on noi (pskat...) uudet siivekkeet. Takaa lähettäen ok. Sitten sisäänmeno takaakierrolla ja omaa liikettä mukaan. Joka toinen kerta oikoi vikan välin, seuraavalla aina korjasi. Ja mun liike oli todella hillittyä.

Muuten ohjelmistoon kuului molemmilla tekniikkatreeninä kestovihastustani välistävetoa. Ensin Nipsu. Tein kahdella hypyllä, eri kulmista lähestyen, välillä vauhtia putkesta, hypyltä tai kepeiltä. Nipsu meni joka kerta oikein, mutta mulla on vaan väkinäinen olo. En tiedä, mikä näissä tökkii, liikkuminen ei vaan tunnu yhtään luontevalta eikä ohjaaminen varmalta. Mutta silti se onnistui joka kerta, että ehkä mun pitää vaan uskoa. Tein samoja kuvioita myös toiselta puolen takaakierto-päällejuoksuilla ja takaakierto-persjätöllä. Paremmaltahan ne tuntuu.

Lisäksi muutamat sylkkärit. Nipsukin alkoi ihan sikana ennakoida hyppyä, joten piti palkkailla käteen tulosta. Tuplasylkkäri oli hyvä :)

Luun kanssa välistävedot näytti varmasti ihan hirveiltä, mutta mä sain niistä henkisen yliotteen :) Maltoin ohjata rauhassa ja huomasin, että ehdin ihan hyvin katsoa koiraa ja ajoittaa ohjauksen sen mukaan. Huikeeta! Ja Luu katsoi mua ja odotti lisäohjeita! Ohjaus oli siis huono ja myöhässä, kun se ehti katsoa, mutta se nyt ei ollutkaan pointti. Se lähti myös helposti jälkimmäisen hypyn ohjaukseen, mikä on ollut näissä yleensä vaikeinta. Me opitaan <3

Sylkkäreitä piti Luunkin kanssa palkata, eikä se niihin tule yhtä kevyesti kuin Nipsu. Joudun olemaan aika nipona. Tuplasylkkärin rytmitys oli mulle vaikea, sain Luun joko kiertämään koko esteen tai kieltämään, mutta jotenkinpäin sekin lopulta meni. Vaatii kyllä lisätreeniä, että voisin kuvitella radalla tekeväni.

Kontakteista Nipsu teki parit keinut ja aan, Luu keinua etupalkalla.