Eilen jäljestettiin Katin ja Maijun kanssa jossain Keskisentien maastoissa. Löysin jopa perille maastoreittiä pitkin Sääksjärven kautta ;)

Aamulla oli pilvistä ja suht viileää, joten halusin Luulle vähän pidemmän jäljen. Maiju talloi semmoisen 800-metrisen. Tallaamisen jälkeen sää lämpeni yhtäkkiä helteiseksi, joten se niistä helpommista olosuhteista. Kaikkea muutakin kivaa jäljelle oli osunut. Maiju suositteli pukemaan pitkähihaisen paidan, muuta en halunnut tietää...

Jälki vanheni tunnin. Jana oli ehkä 15 m ja jälki lähti viistoon oikealle. Luu eteni janalla mutkitellen, mutta nosti jäljen oikeaan suuntaan. Sitten mentiin haipakkaa, mutta sujuvasti johonkin toiselle tai kolmannelle kepille asti. Mitä nyt vähän raavin käteni ja jalkani yhdessä pusikkoisessa osuudessa (en kuitenkaan pukenut pitkähihaista...). Sen jälkeen tuli muutamia ongelmia. Ensimmäisessä kohdassa näin itse Luusta, että se ei ole jäljellä ja vielä varmistuksen saatuani palattiin takaisinpäin. Sieltä Luu nosti oikean jäljen. Toisessa vastaavassa kohdassa ehdin myös epäillä, että nyt ei ehkä olla jäljellä, kun Maiju jo vähän huutelikin, että epäilenkö Luun olevan jäljellä... Aika hyvin siitä näkee jo. Ainakin jommassa kummassa näissä kohdista oli kai ollut marjastajia.

Vielä kolmannen kerran mulla oli vähän epävarma olo Luun menosta. Se meni kovin varman oloisena, mutta pää välillä ylhäällä. Jarrutin välillä liinasta, mutta koska Luu kiskoi päättäväisenä, menin vaan perässä. Kohta nousi keppi. Tällä osuudella oli sitten kuulemma ollut peura... :) Ilmeisesti haistoi sen, mutta kiva, että päätti pysyä omalla jäljellä.

Vitoskepin jälkeen oltiin molemmat jo ihan poikki. Viimeinen pätkä oli kuulemma helppoa maastoa, joten ei muuta kuin viimeisen kepin metsästykseen. Vielä ihan lopussa Luu lähti yhtäkkiä ihan epäloogiseen suuntaan. Ilmeisesti marjastajien jäljille. Päästin liinasta irti ja kutsuin kohta takaisin, kun ei ollut oikean näköistä työskentelyä ja Maijukin varmisti, että menee ihan väärään suuntaan. Sitten palasi oikealle jäljelle ja päästiin lopulta loppuun. Aikaa meni kaikkiaan puolisen tuntia ja mulle kertyi matkaa SportsTrackerin mukaan 1,14 km, Luulle jonkun verran enemmän.

Kepit nousi kiitettävän varmasti, mutta muuten en ole satavarma, oltaisiinko selvitty hukkakohdissa ilman varmistuksia siitä, että ei olla jäljellä. Vaikka tuleekin koiran työskentelystä fiilis, että se ei ole jäjellä, ei sitä yksin ilman varmuutta uskalla kovin helpolla keskeyttää...

2014_08_09_j%C3%A4lki-normal.jpg

Käsien ja jalkojen naarmujen lisäksi sain jäljellä pari ampiaisenpistoa... Lisäksi astuin heti janalla vasemmalla jalalla syvään kuoppaan ja venäytin ilmeisesti oikean jalan nivusen/reiden yläosan/mikä onkaan. Kaamea hiki tähän päälle, niin johan oli taas raihnainen olo. Yllättävän rankkaa tämä jäljestäminen, vaikka siinä vain kävellään koiran perässä ;)