Viikonloppuna oli sitten elämäni ensimmäiset agilityn maajoukkue-arvokisat. Jotenkin ei tosin siltä tuntunut, kun kisasi Liedossa tutussa hallissa ja yleisöstäkin iso osa oli kavereita ;)

Kati on luvannut, että lähtee avustajaksi, jos joskus pääsen maajoukkueeseen. Nyt Kati sitten lähti avustajaksi Turkuun :D Matkustettiin paikalle jo perjantaina. Evästettiin hotellilla, käytiin kävelyllä Aurajoen varrella ja yritettiin päästä ajoissa nukkumaan - siinä kovin hyvin onnistumatta. Luu valtasi tietty heti ensimmäisenä toisen sängyn. Ja sitten toisen. Hän keksi ihan hirveän hauskan leikin, jossa yksinkertaistettuna hypittiin sängyltä toiselle, ja sai nopeasti Taiton mukaansa. Nipsua moinen riekkuminen epäilytti, mutta onneksi yöllä kaikki nukkuivat.

Lauantai alkoi sikamaisen aikaisin, hallilla piti olla jo ennen seitsemää. Ensin el-tarkki, sitten treenit. Tehtiin yhtäaikaa kolmella kentällä, jokaisella joku kontakti. Tein lyhyitä pätkiä, aalla aalle menoa ja puomilla ja keinulla palkkausta.

Avajaiset olivat mukavan nopeat ja tehokkaat. Järjestäydyttiin mini-medi-maksi-jonoihin. Minien ja medien kanssa mentiin vielä pituusjärjestykseen :D Maksiohjaajat vaan ankeilivat, eivätkä suostuneet samaan.

Itse kisat päästiin aloittamaan ensimmäisten joukossa. Ensin kisattiin yksilö-agilityrata ja Nipsu lähti kolmantana. Vähän semmoista töksähtelevää ja varmistelevaa menoa (väkisin mielessä kolmen radan yhteistulos, kolmen radan yhteistulos...), joten paras draivi puuttui. Nolla kuitenkin ja huippufiilis jatkaa viikonloppua. Sijoitus luokassa oli kuudes. Puomilla valitettavasti hävitään aina ja lisäksi yksi varman kautta tehty ohjauslinja söi aikaa.

Välissä oli joukkuerata, joten ehti ihan rauhassa istuskella ja katsellakin. Hienoja koiria!

Iltapäivällä sitten hyppärille. Oli melkoinen juoksupätkä ja etenemäksi laskettu sen mukaisesti 4,9 m/s ;) Toisaalta hyvä, että kovalla etenemällä blokataan ne hitaat ja varmat pois kärjestä (nopealla vitosella voi nousta ohi), mutta sitten olisi aika tärkeää, että etenemä on yhtä vaativa joka radalla.

Tässä oli monta jännää paikkaa ja "pakko" tehdä kaksi takaaleikkausta. Alku meni hyvin ja ehdin jopa kuviteltua paremmin paikkoihin. Vaan sitten juoksin huonoa linjaa, rytmitin huonosti tai ylipäätään vain ohjasin huonosti ja Nipsu läksi putkesta okserille. Ehdin pysähtyä ja huutaa ja nähdä, kuinka se hieman hidastaen vaan meni. Äh! Loppurata vielä vähän levisi, kun pakka hajosi.

Kotimatkalla hotellille etsiydyttiin metsäisempään maastoon pienelle lenkille. Teki itsellekin hyvää saada kävellä muualla kuin asfaltilla. Ja bortsuille toki, että pääsivät juoksemaan ja uimaan.

Luu tutkii karttaa.

Hotellilla suihkuun, Dennisiin pitsalle ja ehkä inasen aikaisemmin nukkumaan. Unikin tuli paremmin.

Sunnuntai alkoi "vasta" kahdeksalta ja joukkuekisalla, joten itse ei tarvinnut olla heti toimintavalmiudessa. Finaaliradalle sai lähteä ilman paineita, mutta kivempihan se on aina hyvään rataan lopettaa. Ja niin saatiinkin tehdä. Puomi oli taas tuhottoman hidas ja lopussa meinasi ohjaaja hyytsätä (kauheen pitkiä ratoja :D ), mutta muuten viikonlopun paras rata. Hyvä fiilis ja neljäs sija. Lähdössä muuten meinasi tulla hoppu. Lähdöissä käytettiin 15 sekunnin sääntöä ja tuomari antoi lähtöluvan siinä vaiheessa, kun alkoi ottaa hihnaa pois. Yleensä otan sen jo ennen lähtöön menoa ja vien koiran vapaana, mutta tuolla lähdöt olivat niin hankalasti, ettei se oikein onnistunut. Nipsulla sotkeutui sitten remmi jalkoihin ja sen selvitteyssä meni aikansa. Kun olin jättänyt koiran, vilkaisin kelloa ja näin, että aikaa oli joku neljä sekuntia. Lähdettiin sitten aika lennokkaasti.

Semmoista. Loppusijoituksemme oli yhdellä hyllyllä 14. Vain mitalikolmikko teki kolme puhdasta nollaa. Sekin oli tosin paremmin kuin muissa säkäluokissa.


Nipsu on vähän väsynyt.

Radat