Maanantai-iltana poikettiin Pirkkalassa vähän pidemmän kaavan mukaan. Töiden jälkeen lähdin viemään Nipsua parin viikon kyläilyjen jälkeen takaisin kotiinsa ja treffasin samoilla bensoilla Katin ja pojat. Käytiin ensin pienellä lenkillä ja uitettiin koiria parilla rannalla. Jälkimmäinen ei vaan ollut kivikkoineen kovin Luu-turvallinen... Huh, mitä menoa. Miksi sen pitää mennä järveenkin niin hullulla raivolla? Hypätä, vaikka ranta on matala? Syöksyä keppiin pää edellä, niin että keppi hukkuu ja silmät on täynnä vettä? Ja uida täysiä, vain päästääkseen mahdollisimman nopeasti takaisin rannalle kyttäyasemiin? Kyllä oli taas hianoo päästä uimaan! :D

Sitten beeceet juoksivat vähän aikaa pitkin pihaa narupallon kanssa, kun me ihmiset syötiin, Tuittu kyttäsi pöydän alla, Oiva nukkui ja Svante käyttäytyi fiksusti. Ja lopulta ajeltiin vielä Loukonlahteen tokoilemaan.

Kaiken riekkumisen jälkeen Luu oli oikeasti jopa aika poikki! Tein sen kanssa kahdessa erässä. Ensin muutama ruutuunmeno. Nyt meni joka kerta keskeltä. Tein myös niin, että menin lähemmäksi ruutua lähettämään. Nekin toimivat ihan hyvin.

Sitten näytettiin Katille seuraamista. Se oli todennäköisesti Luun väsymyksen ansiosta suht siedettävää, sitä päätä lukuunottamatta. Sitä koitettiin saada parempaan asentoon lelu kädessä (jota Luu ei ymmärtänyt alkuunkaan) ja sitten namilla.

Toisessa setissä ensin pari tunnarin hakua. Vähän tiputteli kapulaa, mutta muuten ihan ok. Toisella palasi hakemaan tiputtamansa kapulan ilman eri kehoitusta.

Stoppeja Luun edessä peruutellen ja vierellä kävellen. Paras terä puuttui näistäkin, mutta selvää yritystä oli jo havaittavissa.

Lopuksi kiertoja ja pari eteentuloa. Nyt teki tosi nätisti, mutta aika hitaasti. Loppuun palkkailinkin vauhdista tänne-käskyn jälkeen.

Ja kotona oltiin joskus yhdentoista aikaan... Mutta olipahan rauhallinen bordercollie koko loppuillan ;)

Luusteri tokoilee (seuraamista, tunnaria, luoksetuloa)