Olipa eilen aika ristiriitaiset kisat noin niinkuin tunnetilojen suhteen.

Ensin iski epätoivo, masennus ja ketutus ensimmäisellä radalla. Tuittu ei kulkenut ollenkaan ja oli muutenkin vähän outo. Siis ei normaalin outo, vaan epänormaalin outo. Hyllytettiin heti alkuradasta, kun Tuittu HYPPÄSI aan SIVUSTA ja livahti mun SELÄN TAKAA putken väärään päähän. Ei se semmoista tee. Oma ohjaaminenkin meni ihan surkeaksi. Hukkasin yhdessä kohtaa radan ja yhdelle hypylle jätin ohjaamatta. Ennen puomia oli taskussa siis jo kaksi hyllyä. Puomilla Tuittu teki ihan sikamaisen loikan. Ei tullut kontaktia mitenkään lennokkaasti, vaan hyppäsi ihan kunnolla. Ehdin juuri karjaista "HEI!!!", kun se palasi itse kontaktille... Siitä sitten jatkettiinkin suorinta tietä maaliin.

Mietitytti, että mahtaako Tuittu olla ihan totaalisessa jumissa vai vaan poikki edellispäivän treeneistä. Vai onko sillä vain taas sitä keski-iän kriisiä :D, eli oliko lahnailu ihan henkistä. Hyppärille lähdin joka tapauksessa hirveällä asenteella. Sain aika hyvän raivon päälle ja oli hyvä fiilis juosta. Siellä se koirakin perässä roikkui. Rata ei ollut mikään nappisuoritus muuten, Tuittu pääsi kaarrottamaan varsinkin kepeille mennessä aika railakkaasti. Tehtiin kuiteskin nolla ja ihan hyvä aikakin.

Kisassa oli 35 miniä ja helpolla radalla tuli nolliakin aika reilusti. Me oltiin sitten kuitenkin kolmansia Klenin ja Remon jälkeen, ja kun illan pimeinä tunteina vihdoin hain kilpailukirjan, huomasin siellä merkinnän sertistä! Meillähän ei ole yhtään voittoa eikä sertiä hyppäriltä, enkä uskonut niitä koskaan tulevankaan, joten olihan se kiva yllätys. Mutta pakko sanoa, ettei noissa sääliserteissä ole kyllä mitään hohtoa. Toki 3. sija 35 koirasta on ihan hyvin, mutta silti on vaan jotenkin eri asia voittaa vaikka ihan pienikin kisa. Olen niiiin tyytyväinen, että Tuittu agivalioitui vanhoilla säännöillä. Kaikki kunnia uusillekin valioille, mutta en tiedä, osaako niitä koskaan arvostaa samalla tavalla, jos tietää sertien tulleen sijoilla 2.-5.. Valioituminen on nyt vaan niin paljon helpompaa. Se tarkoittaa, että Tuitustakin on teoriassa mahdollista saada vielä hyppyvalio. Jos me siinä onnistumme noiden säälisertien avulla, niin se on sitten ihan kiva. Ei sen enempää, mutta ihan kiva kuitenkin.

Tuomarina kisassa oli Johanna Wüthrich. Johanna olikin niin kiltti tuomaritäti, että suostui luokkien välissä mittaamaan kisaturistina olleen Nipsun. Ihan siis epävirallisesti, kun muuhun ei ikä riitä vielä puoleen vuoteen. Rajatapauksena Nipsu on ja pysyy, mutta tällä kertaa mahtui kyllä nippa nappa minirajan alle :) Toivo miniksi pääsystä siis elää ja voi hyvin!