Eilen päättyi eräs aikakausi. Tuittu oli viimeistä kertaa valmennusryhmän (tai ylipäätään minkään ryhmän) treeneissä. Pieni musta on osa-aikaeläkkeensä ansainnut, mutta onhan tämä melkoinen käännekohta. Toukokuussa 2003 aloitettiin alkeiskurssilla, ihan raakileina kumpikin. Nyt ollaan tässä. Uskomaton määrä treeniä, koulutuksia, kouluttajia. Paljon ollaan opittu, vaikka lajin luonteen mukaisesti paljon jäi oppimatta. Mutta niin syvälle pieni otus on minut tähän lajiin vienyt, etten osannut kuvitellakaan. Ja millaisiin kokemuksiin! Tuittu on ollut maailman paras ensimmäinen agilitykaveri <3

Mappe piti tämän kauden viimeisen kerran kunniaksi vähän erilaiset tekniikkatreenit. Ensin arvottiin joukkueet. Tuittu ja Nelli muodostivat pienen ja pippurisen minijoukkueen, joka joutui kisaamaan kolmea isompaa (Tinka, Spot, Viggo) vastaan. Rata muodostui hypyistä ja putkista ja se piti suorittaa ennalta määrätyillä ohjauksilla. Vastaanotot, takaaleikkaukset, sylkkärit ja poispäinkäännökset eivät todellakaan ole meidän vahvuuksiamme, mutta niillä siis mentiin. Joukkueen piti tehdä mahdollisimman nopeasti neljä puhdasta rataa. Eli virheestä ulos ja seuraava joukkueen jäsen yrittämään... Meidän tapauksessamme tahti oli siis varsin tiivis :D

Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut lähteä ihan rauhassa ja ajatuksella, eikä kiirehtiä suotta sen ajan takia. Tehdä ne neljä nollaa ja sillä siisti... Vaan eihän se niin helppoa ollut. Enimmäisaika oli 15 min ja lopussa alkoi jo tuntua, että se täyttyy ihan juuri. Vaan kun neljäs nolla pamahti, aikaa oli mennyt reilut 7 min...! Tarpeeksi rankalta sekin tuntui, kun ratojen välissä ei tosiaan ehtinyt kuin pikaisesti palkata koiran. En pysynyt edes laskuissa, montako yritystä tarvittiin. Tuitun kanssa päästiin esimerkiksi kolme kertaa viimeiselle kolmeelle esteelle asti... Kaksi kertaa se kääntyi putkessa ympäri ja kerran tuli sylkkärissä ohi toiseksi viimeisestä hypystä. Radan aikaisemmissa kohdissa mm. tippui yksi rima ja hypättiin pakkovalssissa hyppy väärin päin. Lopulta sekä Nelli että Tuittu tekivät kaksi nollaa, Nelli ensimmäisenä. Yritykset helpottuivat sikäli loppua kohden, että vauhti alkoi hyytyä (sekä koiralla että ohjaajalla) ja Tuittu oppi ainakin radan alun ulkoa. Tuntui, että mitä tahansa huidoin, se vaan meni ne tietyt kiemurat :)

Kisa meni tiukille, kun myös toinen tiimi mokaili. Tinka tehtaili joukkueelle kolme nollaa, mutta meidän onneksemme joukkuetoverit hidastivat menoa varsinkin muutamalla virheellä ihan radan lopussa ;) Neljäs nolla tuli aikaan 8 min ja risat, joten pikkuiset voittivat ja saatiin Dumleja :)

Samaa rataa sai vielä treenatakin, mutta meille riitti. Tehtiin sitten toinen versio. Alkoi jo hämärtyä, joten juostiin se Tuitun kanssa vain kerran läpi. Nolla tuli, kun saatiin tehdä omalla tavallamme vedätyksellä, valsseilla ja mooonella persjätöllä :)