Käytiin aamusta tuolla Birgitan polun suunnalla jäljellä ja lenkillä. Zoomailin parkkipaikalta metsää ja katsoin, että siihen voisi saada jonkunlaisen jäljen tallattua. No, melkoista rytöä ja risukkoa se sitten oli, kun tein maastoon lähempää tuttavuutta tallatessa. Ajattelin, että jos Luu tästä selviää, niin saan olla kyllä tosi tyytyväinen. Ja jos ei, voin vain todeta, että oli vähän vaikea. Se on kuitenkin tehnyt vasta vajaa kolme metsäjälkeä, ja ne kaikki hienossa tasaisessa maastossa aukealla.

Matkaa tuli ehkä se 500 m. Sekosin välillä laskuissa, kun piti keskittyä kulkukelpoiseen reittiin, nameihin ja keppeihin. Nameja 10-20 askeleen välein. Neljä isoa keppiä. Jälki vanheni tunnin verran, käytiin välissä lenkillä. Luu oli koko lenkin ihan tulisilla hiilillä, tiesi, mitä oltiin tultu tekemään.

"Jana" oli muutaman metrin. Lähestyttiin hankalasta kohdasta johtuen jälkeä turhan kohtisuoraan ja Luu bongasi takajäljen. Päästiin oikeaan suuntaan ja Luu kaahotti vissiin ekasta kulmasta yli. Ei tainnut bongata tällä välillä yhtään namiakaan. Se lähti pyörimään väärään suuntaan ja kieputti liinan jumiin puun ympärille. Piti pysäyttää se ja mennä setvimään liinaa. Tässä vaiheessa oli vähän epätoivoinen olo, mutta jälki löytyi uudestaan (saatoin ehkä vähän auttaa liikkeellä, kun tiesin oikean suunnan...) ja tälle toiselle suoralle päästyään Luu alkoi jäljestää kuin juna :)

Nyt ei tarvinnut kuin selviytyä perässä ja ihastella. Tahti oli taas tasainen, koira keskittyneen oloinen ja häntä heilui. Kolme ekaa keppiä nousi hienosti. Olin itse nyt parempi kepeillä, kun olin miettinyt kunnolla valmiiksi, miten toimin ja palkkaan. Ensin leikittiin vähän kepillä, sitten syöttelin rauhassa nameja. Viimeksi Luu oli kepeillä kovin hätäinen ja kiirehti jatkamaan, mutta nyt sain sen hyvin keskeyttämään jäljen ja keskittymään keppiin. Kepiltä lähdöt sujuivat myös tosi hyvin. Nameja Luu ei alussa syönyt, mutta lopussa taisi mennä lähes jokainen. Muutenkin se pysyi aika tarkkaan jäljen päällä, kun muistin jotain maamerkkejä, mistä olin kävellyt. Välillä teki lyhyitä tarkisteluja johonkin suuntaan, mutta useampi kulmakin meni tällä kertaa ihan sukkana.

Vika keppi oli pidemmän suoran päässä ja siitä Luu meni ihan vierestä ohi. Halusin päästä palkkaamaan sen muuten niin hyvin tehdyn työn jälkeen, joten kutsuin sitä takaisin päin ja annoin pyöriä liinanmitan päässä. Kyllä se sen kepin sitten ihan itse bongasi. Ei ihan oppikirjan mukaan siis tämä, mutta menköön ;) Loppupalkkana oli namien lisäksi Cuz.

Alut vaativat nyt eniten työtä. Loppujäljelle Luu rauhoittuu tosi hyvin, mutta eipä se paljon lohduta, jos jälki hukkuu kaahotuksen seurauksena ekassa kulmassa. Ehkä voisi alkuja namittaa vähän tiheämmin...? Ja pitää oikeasti miettiä paremmin niitä jälken lähtöpaikkoja, että saa tehtyä "janan" helposti.