Meillä Luun kanssa se tarkoittaa sitä, että ihan joka kisasta ei tule hyviä hyllyjä. Viime aikoina onkin mennyt vähän liian hyvin, joten tänään haettiin välillä vauhtia pohjalta. Tarkemmin sanoen Riihimäeltä. Harkitsin pitkään koko kisoja, koska vihaan tuon paikan lämmittelymaastoja. Jos ei halua mennä tienviertä (jossa ei voi pitää koiraa irti), ainut vaihtoehto on tallata sitä yhtä lyhyttä (ja tähän vuodenaikaan erittäin mutaista) metsälenkkiä edestakaisin. (Kiva toki, että on edes se.)

Hyppärillä aloitettiin. Kakkosputkella jäin seisomaan ja käskyttämään suoraan edessä oleville kepeille, Luu lähti kaahottamaan kohti radan keskustaa. Tästä jatkettiin ja päästiin keppien jälkeen seitsemän estettä ihan kivasti (kurvit levis, mutta homma pysyi kasassa), sitten tippui rima päädyn pystyhypyltä (este nro 11). Nää on pahoja. Kävin nostamassa riman ja hyppäytin.

Agilityradalla oli musta pelottavan näköinen puomille meno. Alkusuoralla oli hyppy ja suora putki, jonka jälkeen suoraan edessä hyppy. Ei kuitenkaan menty sille, vaan vinosti vasemmalle puomille. Menin sinne puomin ja hypyn väliin ottamaan vastaan ja sainkin Luun kääntymään putkesta hyvin oikeaan suuntaan. Jarrutin sen, minkä pystyin, mutta ei siinä paljon muuta voinut. Kovasti Luu yritti, mutta ei vaan pysynyt puomilla, vaan tippui räpiköinnin päätteeksi alas :( Kamala katsoa vierestä, kun ei pysty mitään tekemään. Tippui onneksi aika matalalta ja takajalat edellä, eikä ole vieläkään vaikuttanut kipeältä mistään.

Puomille meno

Jatkettiin tästä vielä, mutta radasta ei tullut yhtään mitään. Seuraavan putken jälkeen Luu ei irronnut, vaan juuttui katsomaan mua. Sitä seuraavalla putkella tein liian voimakkaan putkijarrun ja siitä kielto. Sitten aalta läpi, käskin takaisin kontaktille ja mentiin pois. Olisiko aa ollut este nro 9 tai jotain.

Tämmöinen päivä siis tänään. Mutta pysyypähän nöyränä, eikä nouse menestys hattuun niistä hyvistä hyllyistä. Onneksi mulla on kuitenkin toivottavasti terve ja ehjä koira :)