Tänään pari starttia Nipsun kanssa Takkujen kisoissa. Ei olla kisattu sitten karsintojen, joten oli tosi kiva lähteä taas, ja vielä vaihteeksi tämmöisiin ihan tavallisiin kyläkisoihin :) Radoille en vaan jostain saanut oikeaa fiilistä enkä kunnon tsemppiä. Oli jotenkin semmoinen valmiiksi luovuttanut olo, eikä edes hirveää hinkua päästä radalle. Kyllä se sitten menossakin näkyi.
Agilityradalla oli yksi inhottava takaakiertokohta, jota en saanut mielikuvissakaan menemään sujuvasti. Yritin vaan hokea itselleni, että nopea työntö takaakiertoon, äkkiä valssi tarpeeksi sivuun ja sitten miljoonaa eteenpäin, jotta ehtii sinne seuraavaan takaakiertoon. Todellisuudessa jäin kökkimään paikalleni ja myöhästyin jälkimmäisestä takaakierrosta. Sain sen vielä pelastettua sähläämällä, mutta sitten oli pakka niin levällään, että Nipsu meni aan sijasta putkeen. Oli tarkoitus vekata sitä ennen hypylle, mutta sattuneesta syystä en ehtinyt, eikä hoksottimet pelanneet sen vertaa, että olisin improvisoinut siihen jotain puolivalssia. Olisi vaan pitänyt tehdä koko paska jollain poispäinkäännöllä, kun en kerran tuosta suunnitelmasta saanut varmaa oloa. No, ehkä vielä joskus opin.
Muuten tämä rata oli ihan ok. Puomilla Nipsu taisi pysähtyä etutassut kontaktin puolelle, näin sivusilmällä, kun olin jo vapauttanut. Pitäisi ehkä yrittää katsoa sitä koiraa ennen vapautusta. Aalla sitten pidin vähän aikaa, siinä tuli hyvin alas asti, eikä lipsuillut. Kepeillä halusin kokeilla ulkopuolelle liikkumista. Siitä ei mitään varsinaista hyötyä ollut, mitä nyt putkeen sai vietyä varmistelematta. Hyvin Nipsu haki kepit ja kesti koukkaamiseni toiselle puolen.
Hyppyradallakin oli kohtia, joista en tykännyt. Vielä vähän ennen omaa vuoroa oli semmoinen olo, ettei olisi halunnut edes mennä, mutta sitten sain jotenkin väkisin väännettyä paremman tsempin ja asenteen. Vähän väkisin vääntämistä se ohjaaminenkin oli. Sen inhottavimman kohdan sössin. En vaan osaa noita välistävetoja... Kuvion eka rima tuli alas ja vikalla hypyllä olin myöhässä. Sain kuitenkin ohjattua Nipsun takaa putkeen ja selvittiin sillä vitosella. Aika oli luokan nopein.
Koskahan ottaisin asikseni treenata välistävetosuorat ja slalomit kuntoon, ettei tarvis aina vaan valittaa, miten en osaa niitä? :D
N. minuuttia ennen medien hyppiksen tutustumista Johanna heitti mulle, että menisinkö Lordin kanssa. Muthan on tunnetusti todella vaikea (lue: naurettavan helppo) ylipuhua tämmöisiin tempauksiin, joten ei kun numerolappu vaihtoon ja radalle. Yhden kohdan suunnittelin eri tavalla kuin Nipsun kanssa, kun se tuntui varmemmalta vieraan koiran kanssa. Tai Lordi mikään vieras ole, oonhan mä treenannut sillä kerran joskus pari vuotta sitten :D Sitä välistävetohässäkkää mietin tosi pitkään, mutta päädyin yrittämään samoin kuin Nipsulla.
Lordi oli todella vieraskorea, ei tykittänyt menemään yhtään normaalia vauhtiaan. Hyvin se oli myös kuulolla, mutta jonkun verran pääsi kaarrottamaan. Ennen tokaa putkea piti vähän pelastella ja sen seurauksena tippui rima. Muuten tehtiinkin puhdas rata :) Lopussa oli ajoitus aika tiukilla, mutta sitähän ei lasketa ;)
Kiitos Johannalle pikkuketun lainasta, kivaa oli!
Luu pääsi ratojen välissä puuhailemaan häiriötreeniä. Tehtiin seuraamispätkiä, joissa keskittyi aluksi huonosti, mutta paransi huomautuksesta. Sitten hinkattiin liikkeestä seisomista, jossa istui aina vaan. Aaargh. Hillumisesta onnistui monta kertaa ja "seuraamisestakin" pari kertaa. Kaukoista tehtiin tekniikkaa ja muutama jättö, josta vapautus leluun. Kerran myös pari vaihtoa jätön jälkeen. Näissä keskittyi ihan kivasti.
Lämppähypyilläkin käytiin kuokkimassa ja tehtiin muutaman esteen kuvioita. Ihan kivasti.
Eipä kovin positiivinen olo jäänyt näistä kisoista. Ei se meno videolta niin pahalta näyttänyt kuin tuntui, mutta mulle jää aina tosi epätoivoinen olo, kun huomaan, että en vaan pysty selviämään joistain ratakuvioista. Joko en osaa valita itselleni ja koiralleni sopivaa ohjausvaihtoehtoa, tai sitten sellaista ei vaan ole olemassa - vielä.
Jotkut sentään osaavat! Tending-koirat tempaisivat aika huikeaa menestystä pk-sm-kisoissa. Leirillä jo huimasi se palkittavien koirien määrä. Vuoden aikana oli leivottu 23 uutta toko-, agility- ja käyttövaliota. Siihen vielä arvokisamenestyjät päälle. Huh huh. Tällä menolla pokaalipöytä notkuu ensi kesänä vielä pahemmin... Onnea Hanna ja Veeti (neljäs SM-kulta!), Hanna ja Hui (jäljen pronssia ekoista arvokisoista!), Katja ja Zen, Hanna ja Kit, Elina ja Sina (kolme viimeksi mainittua myös tokon maajoukkuelaisia...!) sekä Leea ja Kaiku (2-vuotiaalle koiralle hopeaa hausta!)! Hienoja koiria, taitavia ohjaajia ja paljon työtä!
Ei kai tässä voi kun jatkaa harjoituksia.
Kommentit