Nipsulla on haava anturassa. Miten sopivasti, kun se on mulla tämän viikon hoidossa, ja olisi ollut helppo käydä treenailemassa muutenkin... Tassu näyttää ihan hyvältä ja elän toivossa, että pääsemme lauantaina kisaamaan. Keskiviikon valkkutreenit oli kuitenkin skipattava, ettei haava pääse aukeamaan. Koska tuuraajaa ei ollut tulossa, tuurattiin Luun kanssa. Sen "valkkuryhmäkelpoisuus" nyt on vähän niin ja näin, mutta kyllähän sen kanssa periaatteessa voi mennä mitä vaan... Periaatteita on hyvä olla! :D

Kati oli koulutusvuorossa ja veti tekniikkatreenit. Mentiin rataa, josta ensin katsottiin muutamaa lyhyttä pätkää ja niihin vaihtoehtoisia ohjauksia. Tarkoitus oli kokeilla omaa ykkösvalintaa ja sitten semmoista, jota ei normaalisti valitsisi. Luun kanssa harjoitus kääntyi vähän niin, että yritettiin saada edes joku onnistumaan ;)

Heti ensimmäisen pätkän takaakierto tuotti harmaita hiuksia. Ensin yritin niistolla, mutta hyppy oli semmoisessa kulmassa, etten saanut Luuta kääntymään oikeaan suuntaan. Sitten toiselta puolen back-lappina, jolla Luu meni putkeen. (Putkeen ei pitänyt mennä.) Sitten pakkovalssijaakotuksella, johon Luu tuli taas turhan raivolla. Kun jarrutin ihan tosissani, se hyppäsi kyllä nätisti, mutta... niin, siis hyppäsi kuitenkin. Siinä seisoin kädet kohti ponnistuspaikkaa ja katsoin sivusilmällä, että sinne meni... Tälläkin ohjauksella Luu meni sinne putkeen.

Toinen pätkä oli vauhdikas. Tähän tein viskileikkauksen, joka onnistuikin kerrasta. Seuraavaan takaakiertoon tuli kiire ja twisti oli semmoinen pelastelu. Päästiin kuitenkin aalle asti. Tätä ei tehty tämän enempää, vaan siirryttiin vikaan pätkään, kun vielä ehdittiin.

Siihen en keksinyt mitään hyvältä tuntuvaa, mutta yritin takaakiertoa ja semmoista pakkovalssin tapaista vetoa. Tämä saatiin onnistumaan muuten, mutta en saanut Luuta lukemaan sitä seuraavaa hyppyä, kun se vaan meni. Tää vähän niinkuin luovutettiin lopulta, vaikka taisi se kerran jotenkin onnistua.

Lopussa oli vielä muutama minuutti aikaa mennä koko rataa. Siinä olisi ehtinyt tehdä vaikka neljä 0-rataa, mutta ei sitten kuitenkaan tehty... ;) Alku saatiin nyt menemään, ei nätisti, mutta silleen, että selvittiin. Sekin on paljon se. Yhden takaakierron kanssa tapeltiin, kun Luu sinkosi aina takana olevaan putkeen. Lopuksi tehtiin vielä se viskileikkauskohta, joka ei nyt onnistunutkaan kuin vasta jollain neljännellä yrityksellä.

Luuhan ei ole ollut tosiaan mikään hullu sinkoilija, joka bongailisi esteitä kentän toiselta puolelta. Ennemmin se on pyörinyt jaloissa ja purrut, ja haasteet ovat olleet toisenlaisia. Nyt siinä on kuitenkin näkynyt viitteitä estehakuisuuden lisääntymisestä, mikä toisaalta helpottaa, mutta toisaalta... noh. Niinkuin Kati sanoi, estehakuisuus on haaste kiltinkin koiran kanssa. Jos tämä meno jatkuu, joudumme Luun kanssa luultavasti seuraavaksi keskustelemaan vakavasti ohjauksen kunnioittamisesta ja haltuunottoihin reagoimisesta. Voipi olla, että joutuu tuomitsemaan joitakin jäähyjä.