Valkkutokot. Luu oli ekana vuorossa. Edelleen aika noutopainotteisia nää meidän treenit.

Hyppynoutoa sorvatulla. Palkkasin kehäänmenon. Mietti eteentuloa, mutta tuli ilman apuja sivulle. Tätä pari kertaa.

Tunnari, iso rinki. Alkoi jostain syystä haistella alhaalta vastapäivään, kun yleensä menee kympistä myötäpäivään. No, oma nousi heti kohdalla. Tuli eteen. Pari pelkkää palautusta erikseen, niissä muisti.

Palautuksia kierrolla sekä ohjatulla että metallilla. Ohjatun kanssa menee herkästi yli, ja jos korjaa, korjaa helposti eteenpäin. Metallin kanssa tulee varovaisemmin ja huolellisemmin.

Kaukoja, Sari sai roikkua takajaloissa. Nää meni hyvin, ei yhtään mokaa.

Nostoja, Sari sai roikkua kapulassa ;) Ei kyllä oikein toimi toivotulla tavalla tämä. Puisen nostaa tosi rumasti, ja kun koitettiin metallia, ei todellakaan ota kunnon otteella. Ehkä vaan levottomammin. Sari ehdotti kapulan teippausta. On käynyt sekin jo mielessä, mutta jotenkin en vain tykkäis. Oon vaan niin epätoivoinen tämän kanssa, että vois kai sitäkin kokeilla.

Lopuksi liikkuroin paikallaolot ja ehdittiin tehdä hetki vielä yhtäaikaisesti.

Ensin kosketusalustan naksuttelua. Tätä ollaan tehty kotona ja olen yrittänyt lisätä kestoa alustalla pysymiseen. Yhden tassun pitäisi pysyä alustalla ja koiran paikallaan, mutta naksuttelu + paikallaan pysyminen ei meidän naksutteluhistorialla ole Luulle ihan luontaista. Helvetinmoinen yrittäminen ja raivolla tarjoaminen sen sijaan ovat. Lähinnä se pyörii ympyrää. Tiheällä naksuttelulla ollaan kotona edistytty, mutta hallissa sama oli vielä vaikeampaa. Haluan siirtää alustan ruutuun vasta, kun tekniikka sille menoon, pysähtymiseen ja pysymiseen on vahva (jotta sen on mahdollista rikkoa ruutuunmenon kaava), joten saa nähdä, siirränkö koskaan :D

Sitten piti tehdä ruudun merkkiä, mutta Luu päätti mennä ruutuun. Virittelin ja lähetin ihan normaalisti merkille, niin Luu lähti kohti merkkiä, mutta kaarsi matkalla kohti ruutua ja ampui sinne ihan pokalla! Se ei ole varmaan ikinä tehnyt tuollaista! En osannut edes reagoida, kun jäin vaan monttu auki katsomaan. (Meni muuten ihan hyvään paikkaan...) Ja kaiken lisäksi teki saman vielä toistamiseen, paitsi kävi jo melkein merkillä asti :D Kati oli Inton kanssa n. metrin päässä merkistä treenaamassa, se oli ainut häiriö, joka tähän neronleimaukseen saattoi vaikuttaa. Kolmannella kerralla meni lopulta merkille. Treeni loppui pelkkään aloituspaikan hinkuttamiseen, kun meni parin toiston jälkeen suorastaan täriseväksi kyyläksi.

Nopsasti vielä pari stoppia ja sivulletuloa kierrolla ja takapalkalla. Nää ihan hyvin. Ihanaa, kun on tänä talvena pohja, jolla voi treenata stoppeja! Kivasti näytti liiraavan :)