Sunnuntaina saatiin raahauduttua jälkimetsään, vaikka aamulla laiskottikin aika tavalla.

Syyn jälki oli n. 150 m ja sisälsi muutaman kulman, neljä purkkia ja satunnaisia nameja. Alkuun meno oli tosi levoton ja otin Syyn pari kertaa poiskin ja päästin vasta, kun malttoi pitää edes nenän maassa. Siitä päästiin alkuun ja loppuun selvittiin. Purkkeihin reagoi, mutta ei ollut kovin innoissaan jäämässä niille. (Voisi ehkä siirtyä jo keppeihin.) Nameja bongaili välillä, mutta suurin osa taisi jäädä. Kulmissa vähän hyöri, mutta selvitti ne itse. Ja koko ajan kaamea vauhti ja veto päällä...

Aika tätinsä kaltainen jäljestäjä siis. Mitähän mä teen näille...? :D Ehkä voisin ihan huvin vuoksi antaa mennä yhden jäljen ihan löysällä liinalla ja katsoa, mitä tapahtuu. Luulla toimi kyllä paremmin jarruttaminen, vaikka se toisaalta kiihdyttää lisää. Mutta jos sen antoi mennä, niin sitten se vaan meni, eikä liiemmin välittänyt jäljen hukkaamisesta.

Luun jäljestä tuli alle 400 m, kun ajauduin liian hankalaan maastoon. Jana ja jäljen alku oli taas kaameaa säätöä. Lähti janalla vinoon, ja kun kerran lähti suoraan, liina oli kiertynyt mun jalan ympärille :D Lopulta päästiin jäljelle asti, mutta meni sen verran takaa yli, että eka lähes janan päähän jätetty keppi jäi. Samalla multa irtosi liina kädestä ja ekaan kulmaan asti vaan juoksin perässä. Siellä Luu teki pienen ympyrän ja ehdin napata liinasta kiinni. Loppu meni sitten tuttuun malliin ja loput kolme keppiä nousivat.

Jälkien jälkeen tokoiltiin vähän lähikentällä.

Luun kanssa päätin testata vielä yhden kortin ruudun suhteen ja aloin opettaa kosketusalustalla kääntymistä eri kautta. Jostain syystä sattuikin tarjoamaan tätä helposti ja päästiin hyvään alkuun. Näen kyllä jo sieluni silmin, miten se oppii tämän ja flänkki kääntyy kauniisti peilikuvaksi... :p

Lisäksi tehtiin ruutua takapalkalla. Ensin vaan monta läpijuoksutusta ja sitten ruutuunmenoa. Ei tainnut mennä kuin kerran tai pari yli, sitten saatiin ihan kehityskelpoisia toistoja. Tätäkin voitaisiin taas tehdä, ei vaan oikein onnistu hallissa :/

Ja vielä jaksettiin hinkuttaa niitä sivulletulojakin. Pakko sanoa, että on se kaikesta haastavuudestaan huolimatta vaan huikea tyyppi, kun jaksaa yrittää loputtomiin <3

Syyn kanssa tehtiin ainakin sivulletuloja ja seuraamista, jossa taas välillä meni turhan haahuksi.

Paskinta oli kuitenkin se, kun kesken treenin kentälle juoksi pallonsa kanssa joku pikkukoira. Olin itse siihen selin ja ihmettelin, kun Syy sai yhtäkkiä pöhkimiskohtauksen. Keskityin hiljentämään sitä ja samalla huomasin, että muutaman metrin päässä on vieras koira. Ulkoiluttajaansa ei siinä vaiheessa edes näkynyt (tai kuulunut), olimme keskellä isoa kenttää. En tajua, miten Syyllä on niin huono tuuri näiden kanssa! Sillä tuppaa jäämään nämä tilanteet jo välillä vähän päälle, mutta nyt sain sen onneksi aika nopeasti vielä leikkimään ja keskittymään.