Käytiin Luun kanssa tuossa lähikentällä tokoilemassa. Lenkillä käydessä tihuutti vielä vettä ja ajattelin, että hyvä päästä treenaamaan vesisateessa, se kun on ollut viime aikoina harvinaista ;) Vaan sopivasti se sade sitten taukosi, kun kentälle päästiin, joten jäi treenaamatta. Luu ei kyllä ole sen tyyppinen koira, jota sade juuri häiritsisi. Ennemminkin semmoinen, että mitä enemmän rapa lentää, sen hienompaa!

Tehtiin aika pitkä treeni. Tuittukaan ei ollut tauottamassa (sen vesisateen takia), mutta pidettiin välillä taukoa ja leikittiin.

Ensin seuraamista. Palkkailin pääasiassa perusasennoista. Nyt piti tietty kontaktin hyvin. Normaalikäynnissä tuntui vähän levottomalta ja painoi jonkin verran.

Sitten idarijuttuja. Siirtymässä idariin oli tosi hyvä, palkkasin siitä. Tehtiin kolme settiä niin, että ekassa läpi-läpi-maahan, tokassa istu-läpi-läpi ja vikassa läpi-seiso-läpi. Väleissä vaan kehut. Seuraaminen pysyi siedettävänä, mutta mulla ei ollut merkkejäkään. Maahan ok, istumiseen voimakas apu (ehkä just ja just jollain Kurtilla olisi mennyt läpi...) ja seisomisen istui :( Voi perse näiden kanssa! Menin toruen korjaamaan ja hyvä ettei Luu tullut käsille, antoi vähän palautetta... Tää liike kiristää vissiin molempien hermoja. Laitoin Luun hetkeksi makoilemaan ja sitten tehtiin se vika setti uudestaan. Nyt jäi seisomaan. Siitä sitten kunnon bileet.

Seuraavaksi sopivasti seuraavaan potentiaaliseen vääntöliikkeeseen, eli ruutuun. Tehtiin paikankorjauksia ruudussa ilman nauhoja. Yritin aloittaa niin helpoilla ja auttaen kuin mahdollista, ilon ja onnistumisen kautta :) Vaan ei pystynyt silti aluksi menemään oikeaan paikkaan, jäi taas eteen ja sitten yritti alkaa säätää. Vähän rautalankaa ja onneksi sitten saatiin muutama hyvä.

Tämän jälkeen virittelyjen kautta ruudun merkille. Ei ollut kovin nopea, mutta meni perille asti. Tästä palkka eikä enempää sitä lajia.

Kaukoja. Ensin tekniikkana S-M ja S-I. Eka kauempaa ja toka läheltä. Hyviä ja huonoja, istumisessa enemmän huonompia... Harvemmin enää pompsahtaa eteenpäin, mutta kun yritän selkeyden vuoksi pitää kriteerin tiukkana. Nyt tuntuu liikuttavan tosi helposti taas sitä vasenta takatassua. Yksi istumisella alkava "perinteinen" sarja ihan parin askeleen päästä. Siinä kaikki ihan hyvin. Toinen sarja (M-S-I-M-I-S-M) testiksi täydestä matkasta. Ei varmaan tullut juuri eteenpäin, mutta tekniikka kyllä hajosi parissakin vaihdossa. Siitä vain kehut ja sitten vielä parin vaihdon muistuttelua erikseen.

Tunnaria. Laitoin kapulat sikin sokin, ihan kiinni toisiinsa. Oma siellä jossain keskellä. Menin itse parin metrin päähän vahtimaan. Luu tuli järjen kanssa ja alkoi haistella ihan hyvin, mutta nosti oman viereisen. Hajua siinäkin toki oli, kun olivat kiinni toisissaan ja olin vahingossa tökkinyt sitä omalla kapuloita laittaessanikin. Toruin, laitoin nostetun kapulan takaisin paikalleen ja otettiin alusta. Taas sama homma, nuuski huolellisen näköisesti, mutta päätyi siihen viereiseen. Kolmas kerta muuten samoin, mutta luovutin ja laitoin sen väärän vähän eri paikkaan. Nyt sai kaivettua oman. Aloin kehua jo, kun lähti tuomaan. Luukin vaikutti aika tyytyväiseltä itseensä, kun juoksutin sitä hetken oma suussa :) Tehtiin kokonaan uusi vielä niin, että levitin kapuloita vähän. Nyt teki hyvin heti ekalla. Tää luovutukseen asti ja kunnon palkkaus.

Loppuun Luun lempparia, eli juoksemista :) Maalinkiertoa ja stoppeja siis. Ekaan stoppiin vartaloapu, hyvin, ja siitä uuteen kiertoon. Tokaan stoppiin yritin olla antamatta apuja ja sekin oli hyvä! Siitäkin uuteen kiertoon. Sitten jätin Luun maalin viereen, kutsuin ja stoppi. Heti paaaljon huonompi! Laitoin kiertämään ja tein uuden stopin, heti parempi. Ei vaan toimi noi jätetyt... Toiseen jätetystä kutsuttuun annoin sitten vartaloavun, ja sillä stoppasi ok.

Kyllä läähätytti jo koiraakin! Treeneissä riekutaan sata lasissa ja kotona sitten rentoudutaan ja nollataan:





Tuolla koiralla on vaan jotenkin niin kadehdittavan ihana elämänasenne <3