Käytiin Lean kanssa treenailemassa noita meidän tulevaisuuden toivojamme navetalla. Inkakin pääsi kyllä tekemään kontakteja, mutta Tuittu sai jatkaa totaalilomaansa ja istua kentän laidalla. Katsotaan, miltä motivaatio vaikuttaa parin viikon päästä ;)

Nipsun kanssa ensin puomia. Nyt vähän lipsuilua, enkä oikein tiedä mitä sen kanssa tekisin. Aluksi Nipsu tuli taas liian lujaa ja veti vähän pitkäksi. Sitten se tuli liian lujaa ja lipsautti ja vähän satutti takajalkansa ohjurina olleeseen siivekkeeseen. Sen jälkeen se tuli aika maltilla (mikä on ehkä ihan hyvä vaan), mutta lähti kontaktilta monta kertaa omin luvin. Pari kertaa nostin takapään takaisin kontaktille, mutta en kyllä ole varma, haluanko sillekään tielle lähteä. Katsotaan nyt vielä ensi kerta, miten tämänpäiväiset vaikuttavat.

Sitten muutama toisto vinokeppejä. Ensin aloitin yksin, mutta Nipsu jätti kepit kesken ja rynni palkalle. Sitten Lea tuli leluvahdiksi ja saatiin ihan hyviä toistoja. Yritin myös lähettää ihan loivista kulmista, mutta Nipsulla ei ollut mitään käsitystä ekan välin hakemisesta. Ehkä aloituksia voisi tehdä hihnan kanssa...?

Uutena juttuna tehtiin pussia. Halusin kokeilla lelu-narun-päässä-tyyliä, mutta se osoittautui kahdelle sisäisesti blondille teknisesti aika haastavaksi :D Kyllä, narun toinen pää on helpompi saada pussista läpi, kun kangasta vähän rullaa... Kun löydettiin sopiva tyyli, saatiin Nipsu menemään pussin läpi ihan vauhdikkaasti.

Lopuksi vielä viiden esteen pätkää, jonka yritin tehdä helpoksi, mutta jossa oli kuitenkin aika vaikea putkeenmeno sylkkärillä ja putkelta kääntyminen "väärään" suuntaan. Pointti kuitenkin onnistui, eli Nipsu irtosi lopussa odottavalle lelulle hyvin. Pari hyppyä saattoi jäädä välistä, mutta mitäs noista.

Treenien jälkeen oltaisiin annettu Nipsun ja Kinan leikkiä, mutta ne eivät ihan löytäneet yhteistä säveltä. Nipsu riekkui ja räkytti ja Kinaa vähän oudoksutti, kun Nipsu vaan riekkui ja räkytti. Jäähdyttelylenkillä ne kävivät vuorotellen nuuskimassa toisiaan, eli jonkuntasoista kiinnostusta löytyy ;)

Kotiin päästyäni kävin treenailemassa Tuitun kanssa tokoa. Kenraaliharjoituksen muodossa oli tarkoitus tehdä kaikkea kivaa ja vauhdikasta. Melkein onnistuttiin...

Aluksi naksun kanssa seuraamista. Kontakti oli namikäteen, mutta varsin intensiivinen. Sitten istumista, joka meni hinkkaamiseksi. Että voi olla raivostuttavaa, kun koira ei voi painaa sitä pe... pientä sievää takapuoltaan maahan. Ja hermojen menettäminen ei luonnollisesti auta. Naksulla merkaten saatiin aika monta onnistunutta toistoa, mutta on se vaan niin vaikeata.

Luoksaria kisamaisena, se jopa ihan ok. Ja muutama kerta pelkkää maahanmeno-osuutta maahanmenosta palkaten. Sitten pari kertaa ruutuun niin, että oltiin viety palkka yhdessä. Superhelppoa siis. Lujaa meni.

Metallia tein kaksi kertaa niin, että peruuttelin ja palkkasin loppuasennosta purkilla. Toinen toisto olikin jo selkeästi parempi. Ekallakin Tuittu otti ihan siedettävästi ja tuli laukkaa, vaikkakin löysää ja lopussa raviksi vaihtaen. Sitten tunnaria, jossa Tuitulle tuli pitkästä aikaa schipperkekohtaus ja se lähti aivan vikasuuntaan ja kävi pissalla. Sain sen takaisin suht kivuttomasti, vaikka se vaikuttikin uhkaavasti kuuroutuneen. Juuri, kun olin blogissakin kehunut, miten se ei enää harkitsekaan karkailua! Toisella yrityksellä sitten kapuloille, joilla työskentely oli vähän levotonta ja keskittymätöntä. Oma löytyi kuitenkin ruohon seasta ja tuli nätisti sivulle asti (jossa kyllä kertaalleen tipahti).

Loppuun vähän peruutteluleikkiä ja muutama kauko. Menin naksauttamaan peruuttelusta ja sen jälkeen Tuittu lähti pakittamaan "istu" -käskyllä. Saas nähdä, pitääkö pokka, jos se tekee saman kokeessa. Hassu otus. Se on parhaimmillaan niin ihanan tosissaan, teki se sitten mitä tahansa.