Eilen oli Pekan tokavikat treenit Nipen kanssa. Jatkettiin erikoisohjauksilla. Tehtiin backlappia ja niistoa. Sekä "takaakiertopersjättöä", jolle kukaan ei tiennyt nimeä. Onko sitä edes nimetty miksikään? Tietääkö kukaan? Siis semmoinen takaakierto, jossa käännytään 180 astetta ja valssin sijasta tehdään persjättö.

Sillä joka tapauksessa aloitettiin. Tehtiin kahdella hyppyrivillä niin, että ohjauksia tuli neljä putkeen. Tämä onnistui Nipsun kanssa heti ensimmäisellä yrityksellä, mutta tosi väkinäisesti. Kun ei uskalla, kun ei luota... Toisella tein uukkarit tiukemmin ja nopeammin, millä saatiin Nipsunkin linjat skarpimmiksi.

Seuraavaksi niistoa hypyllä, jonka molemmin puolin oli u-putket. Putkensuun ja siivekkeen välissä oli vain koiranmentävä rako. Ensimmäisellä yrityksellä en pitänyt kättä tarpeeksi pitkällä ja näkyvissä, joten Nipsu käväisi putkessa. Sen jälkeen toimi ihan superisti. Molempiin suuntiin. Olin ihan yllättynyt, miten hyvin Nipsu tuli käteen kiinni. Ehkä se haaste tulee vasta siinä, kun liikun itse. Vaikeinta mulle oli jatko-ohjaus, kun piti siitä niistoasennosta kääntyä sulavasti ympäri ja ohjata putken kauempaan päähän. Kaadoin kerran koko hypynkin jaloissa seotessani. Mistähän voisi ostaa vähän paremmin koordinaatiokyvyn? (Vai pitäiskö sitä muka harjoitella...?)

Viimeiseksi backlappia, jolla koira putkeen ja putken jälkeen kiireellä takaakiertoon. Nipsu lähti putkeen ihan hyvin, mutta itselläni oli aluksi vaikeuksia saada jalkoja liikkeelle, että ehdin sinne takaakiertoon. Vähän uskoa ja luottoa, niin sujuihan se. Toiseen suuntaan sama homma tehtiin niin, että backlapilla pitikin mennä hypylle (ja hypyltä putkeen). Tämä oli monille vaikeampi, kun hyppy ei vedä ihan putkenveroisesti. Nipsu suoriutui kuitenkin tästä tosi hyvin. Toisella yrityksellä pääsin itsekin jo ihan hyvin eteenpäin ja olin putkella aika lailla yhtäaikaa Nipsun kanssa.

Kiva, kun kerrankin kaikki treenit onnistuivat aikas hyvin!

Tuittu oli mukana katselemassa ja otin yhdessä välissä sen kanssa nopeasti vähän tokojuttuja. Pitkää ja tylsää seuraamista pitkin kentän laitoja. Pari kertaa kontakti tipahti, mutta ihan ok. Istuminen onnistui taas kerrasta. Tätä Tuittu ei ole kyllä mokannut aikoihin! Kaukoja suht pitkällä matkalla niin, että jätin Tuitun Sirpan ja Pipan lähelle. Yksi vaihto tarvitsi kaksi käskyä, kun juuri samaan aikaan tuli jotain meteliä. Muuten Tuittu teki tosi hyvin, istu-seisokin ihan oikein. SItten vielä siivekkeen kiertoa ja siitä muutama stoppi. Nämäkin ok, tosin matkakin oli ihan lyhyt.

Tuitun treenien kohokohta taisi kuitenkin olla se, kun Lea kävi antamassa sille vähän nakkia :D Muka salaa! Tuittu kyllä paljastaa moiset touhut väistämättä nuoleskelemalla huuliaan minuuttikaupalla namin syömisen jälkeen. Jäähkälenkilläkin se jaksoi vielä kytätä namitätiä ;)

Luu sai ootella autossa, mutta treenien jälkeen kävin treenailemassa sen kanssa nopeasti lähtöjä. Ei siis tehty esteen estettä, vaan palkkailin sitä istumisesta. Näitä pitäisi vaan tehdä ahkerasti, niin tylsää kuin se molempien mielestä onkin... Nyt huomasin toimivammaksi palkaksi lelun kuin namit. Se namien syöminen agilityesteiden vainotessa kun on vähän semmoista pakkopullaa ja asennetta on vaikea saada rennommaksi. Vapautus ja narupallon saaminen sentään pystyy edes jollain tasolla kilpailemaan esteiden kanssa.