Kati on kertonut helpottuneena, että Inton sinko-ominaisuus on hävinnyt johonkin. Mä taidan tietää, mihin. Luu on ollut agilityssä vähän kaikkea, mutta ei koskaan mikään hullu sinkoilija. Jos se ei ole tiennyt, mihin mennä, se on ennemmin tullut puremaan minua tai hyökännyt esteiden kimppuun kuin lähtenyt hornan tuuttiin. Ja jos olen ohjannut, se on kyllä yrittänyt liikkua ohjaukseni suuntaan. Tänään kuitenkin bongailtiin putkia mitä eksoottisimmista suunnista. Great. Ihan kuin tää touhu olisi ollut muuten liian helppoa!

Tehtiin pätkiä Leinosen Jennin ja Jan-Egilin koulutuksesta, en muista, kumman kyseinen rata oli. Tehtiin kolmea eri pätkää. Ekan alkua ei saatu toimimaan sitten millään. Kakkoselle piti jarruttaa ja kääntää, enkä mitenkään ehtinyt siitä ohjaamaan nelosta, jolle piti vähän tökätä taakse. Alun vastaanotto oli muutenkin huono, just tuommoisia ei osata kovin hyvin. Useamman epätoivoisen yrityksen jälkeen luovutettiin ja jatkettiin neloselta. Vitoshypylle tein poispäinkäännöksen ja siivekkeen sisäkautta kierrätyksen (oiskohan sille joku nimikin...?). Se tuntui hankalalta suunnitelmalta, mutta en keksinyt muutakaan. Toimi kuitenkin tosi hienosti! Luu kääntyi tosi nätisti, eikä rimakaan tippunut kertaakaan. Myös tämän pätkän loppuun tein onnistuneen poispäinkäännöksen. Yksi rima tippui monta kertaa, kun Luu tuli sille mun perässä lujaa putkesta. Se saatiin pysymään, kun rauhoitin ohjausta ja katsoin koiraa. Markekin sanoi, että Luu kiihdyttää vielä lisää, jos itse liikun lujempaa. Se aiheuttaa sitten tommoisia lieveilmiöitä... Mutta kyllä se sitten vielä jonain vuonna kestää vedätystäkin ;)

Toisella pätkällä alkoi se sinkoilu. Luu ampui heti lähdöstä suoraan edessä olevaan putkeen, vaikka olin ohjaamassa viistosti vasemmalle takaakiertoon. Helpotin lähtökulmaa, mutta silti piti pari kertaa tehdä, ennen kuin Luu malttoi jättää putken ajattelemisen. Takaakierto "niistolla" (koiranpuoleisella kädellä) oli muuten oiken hyvä. Sitä seuraavalta hypyltä sinkoiltiin taas suuntaan ja toiseen. Olisi ehkä pitänyt vekata selkeämmin ennen hyppyä, veto hypyn jälkeen ei tahtonut riittää. Tässä pätkässä oli myös aika hankala vienti puomin takana olevaan putkeen, mutta sekin saatiin toimimaan poispäinkäännöksellä. Helpottaa kyllä "hiukan", kun koira ei hae kontakteja ;) Tällä pätkällä taidettiin saada tehtyä kerran jopa yhdeksän estettä putkeen! Vaan kyllä sitä yritettiinkin...

Viimeisellä pätkällä saatiin alku toimimaan neloshypylle asti. Kakkoselle ihan toimiva jaakotus. Vitoselle olisi pitänyt tehdä takaakierto-päällejuoksu, jossa en vaan päässyt tarpeeksi pitkälle jatkoa ajatellen. Pätkäisin siis siihen. Lähetin takaakiertoon jyrkemmästä kulmasta ja ilman vauhtia, niin se jopa onnistui! Ehkä ihan pieni erävoitto päällejuoksuista...? Tämän pätkän lopussa oli pientä suunnanhakemista. Yritin vekata tokavikalle hypylle, että saisin suunnan oikeaksi, mutta Luu kiersi maalia molemmilta puolilta... Kyttäsi tässäkin kovasti putkea/putkia. Lopulta vein pallon maaliin ja tehtiin niin vähän helpotettuna.

Vaikka kaikkea tuli hinkattua aika urakalla, olin onnistuneisiin pätkiin tyytyväinen. Luu oli alusta asti ihan ok, mutta lopussa keskittyi jo oikeinkin hyvin. Rimoja ei tippunut mitenkään jatkuvalla syötöllä, mutta useimpia toki. Radalla oli aika vaikeitakin kohtia, mutta meno ei tuntunut yhtään niin epätoivoiselta kuin, no, aika usein. Ja välillä mä muistin jopa olla hiljaa :)