Tänään suoritettiin ensimmäinen osuus Nipsun Takut-kisaturneesta. Minit olivat viimeisenä ja etukäteen hirvitti toisen radan aikataulu. Arvioitu loppumisaika oli klo 20, jolloin on jo ihan pimeää. Onneksi kisat olivat edellä aikataulusta (mistä sitten kärsi muutama maksiohjastaja, jotka saapuivat kisapaikalle sen 30 min ennen arvioitua alkamisaikaa...), mutta kyllä vaan viimeiset minit joutuivat juoksemaan kehnojen lamppujen valossa :( Minien alkaessa hämärä oli vasta laskeutumassa ja me saatiin vielä mennä kohtuullisissa olosuhteissa. Huomenna edessä sama homma, toivotaan että hommat etenevät vähän nopeammin.

Ensimmäinen rata saatiin kuitenkin juosta ihan valoisassa ja varsin lämpimässä säässä. Olosuhteita ei siis voinut syyttää siitä, että Nipsun kanssa rata meni ihan läskiksi. Tein alkuun takaakiertopersjätön, niitä kun kerran juuri treenailtiin. Olin vissiin myöhässä tai jotain, mutta Nipsu ei lukenut sitä ollenkaan ja teki kamalan lenkin. En tiennyt, tuliko siitä kuitenkaan kieltoa, joten raivolla etiäpäin. Puomille mennessä Nipsu sitten upposi putkiansaan. En kyllä tiedä, miten olisi pitänyt ohjata toisin. Sitten taisi mennä jonkunlainen pätkä ihan hyvin. Kepeillä irtosin tahallani aika reilusti ja hyvin kesti. Loppusuoralla Nipsu vetäisi vielä jonkun ihan oman kuvion.

Toisella radalla oli taas putki puomin alla ja lisäksi yksi suora putki mentiin kolmeen kertaan. Muutamia kysymysmerkkejä leijaili ilmassa, mutta muuten sain tästä radasta ihan hyvän fiiliksen. Alkua mietin tosi paljon, koska olen vaan niin huono tuommoisissa kahden vierekkäisen hypyn kuvioissa. Uskaltauduin tekemään sen vastaanottamalla semmoisella ihmisnuolen ja valssin yhdistelmällä (eli olin hypyn takana paikallani, mutta käännyin menosuuntaan vasta hypyn jälkeen). Oikeastaan koko radasta ei jäänyt kovin tarkkoja muistikuvia, mutta jotain paniikkia tuossa alussa oli ja muistan olleeni ihan ihmeissäni, että selvittiin siitä. Pelasteluksi kyllä meni. Kun Nipsu kiisi putkiansan sijaan puomille, ehdin hengähtää pari sekuntia ja sain juonesta paremmin kiinni. Silti koko ajan tuntui olevan kamala kiire ja paniikki. Niistä suorista putkista Nipsu kääntyi aika kiltisti, mutta semmoinenhan se nykyään on :) Loppusuoralla ei oikein irronnut, vaan kyttäili mua. Jotenkin me vaan selvittiin ja tehtiin nolla, joka riitti sitten vielä voittoon! :)

Nyt ei ehkä tarvitse häpeillä, että agisertit tulivat kakkossijoilla, kun sen jälkeen on saatu kaksi voittoakin ;) Mutta mikä tärkeintä, SM-nollia on kasassa jo viisi. Kaksi ei tunnu enää yhtään mahdottomalta! Agilityjumalan suosiollisuutta toki tarvitaan edelleen, eli jalat pidetään maassa ;)