Eilen jäin kehariryhmän jälkeen treenaamaan sitä Johannan hyppärin alkua. 1-5 oli about noin, kutosen tilalla u-putken kauempi pää ja loppurataa silkkaa improvisointia. Nipekin tuli treenaamaan, kun sai isiltä kyydin hallille :)

Tein Nipsun kanssa koko rataa (20 estettä) 0-treeninä. Olin päättänyt, että jos onnistuu suht kivuttomasti, koitan tehdä toisen nollan niin, että ohjaan alun eri tavalla. No, nolla tuli toisella yrityksellä. Tai kolmannella, jos lasketaan se, että ekalla Nipsu karkasi mun luokse, kun olin vasta asettumassa pakkovalssiasemiin... Mutta viritin koiran jätön jälkeen kameraa, joten jättö ei ollut ihan normaali. Eniveis, ekalla oikealla yrityksellä en ehtinyt persjättöön, enkä saanut pelasteltua koiran tultua selän takaa. Yritin ensin siis pakkovalssijaakotusta kakkoselle, persjättöä 3-4-väliin ja saksalaista neloselle. Toisella yrityksellä tein normi pakkovalssin. "Ehdin" persjättöön tuhannen myöhässä, saksalainen jäi tekemättä, mutta sain pelasteltua poispäinkäännöksellä :) Loppurata oli piece of cake, joten nolla.

Vaihdoin alun pyörityksiksi. Kakkonen ja nelonen pyörittäen oikean siivekkeen kautta. Ensin tein 3-4-väliin persjätön, mutta siinä olisi pitänyt olla ihan sikana aiemmin, että olisi saanut koiran käännettyä. Toisella yrityksellä valssasin, jolla alku oli periaatteessa ihan sujuva, mutta puolisen sekkaa hitaampi kuin ristiin kierrättämällä. Tälläkin yrityksellä loppurata ok, eli toinen nolla.

Ei tulleet nollat putkeen, mutta annoin olla. Pointsit siitä, että sain seivattua ekan nollan eri ohjauksella ja siitä, että ainoat virheet tuli vaikeassa alussa. Loppuradat meni varmasti nollina niillä molemmilla kerroilla, kun aluista selvittiin.

Tehtiin Nipen kanssa vielä alkuja erikseen. Olisin halunnut kokeilla sen sataa eri tapaa, mutta ei tullut noiden kahden lisäksi tehtyä muita, kun oltiin molemmat niiden hinkkaamisesta niin poikki. Ykkösvaihtoehdon sain onnistumaan kerran, mutta olin persjätössä aina ihan törkeän myöhässä. Pyörityksissä Nipsun väsy alkoi näkyä ja se alkoi kieltää kakkosta, joten piti luovuttaa. Sitä en siis saanut toista kertaa onnistumaan, kun aina tuli jotain. Valssikin oli paristi niin myöhässä, että Nipsu hyppäsi nelosen suoraan.

Luun kanssa yritettiin pelkkää alkua pelkällä yhdellä tavalla, eli ed. ykkösvaihtoehdolla. Olin ihan kypsä, kun ei vaan onnistunut! Ongelma oli kakkosen pakkovalssissa, josta en päässyt tarpeeksi hyvin liikkeelle. Sen sijaan, että olisin treenannut sitä erikseen, hinkkasin vaan jääräpäänä koko viittä estettä "sen on pakko onnistua" -asenteella. Typerää. Kakkosen rima tippui sata kertaa ja muutaman kerran en edes huomannut...! Olin kyllä katsovinani koiraa, mutta se onnistui roiskaisemaan sen jotenkin takavarpailla, kun luulin sen olevan jo yli... Persjättöön en ehtinyt kertaakaan kunnolla (mutta menin monta kertaa, vaikka hirvitti!) ja saksalaista en saanut tehtyä vissiin kertaakaan ainakaan niin, että rimakin olisi pysynyt.

Lopulta luovuin ensin saksalaisesta ja vaihdoin vitoselle viennin poispäinkäännökseen ja sitten myös persjätöstä vaihtaen nelosellekin viennin poispäinkäännökseksi. Tällä tyylillä tehtiin KERRAN esteet 1-5 nollana. Wuhuu.

Mutta mua niin turhauttaa olla liian hidas! Sitten kun koira jopa ehkä toimisi, niin en vaan kestä sitä, etten itse osaa ja varsinkaan EHDI! Niin turha tapa mokailla. Ehtiminen on vain ajoitusta, mutku ei vaan osaa.

Nipsu teki toisella vuorolla vielä puomia. Sehän vasta nostikin mielialaa. En vaan saa sitä tekemään lujaa, himmailu on varmaan jo niin selkärangassa :( Olen kokeillut, jos saisin sitä paranemaan nyt vaan alastuloleikeillä ja nopeilla vapautuksilla, mutta kai tässä pitää alkaa harkita jotain isompaa projektia. Tein nyt koko puomia eri tavoilla (kaikki hitaita) ja pelkkää alastuloa pääasiassa sivusta. Laskevalle nostaminen ja hetsaaminen on kaikista huonoin, siitä suorastaan koomaantuu. Kokeilin myös semmoista, että juoksin kilpaa lelulle, mutta se sai Nipsun ihan totaalijäähän :D Sitä on niin vaikea hetsata, vaikka voi olla vaikea uskoa. Sivusta menee välillä kivalla asenteella, joten niitä ollaan hinkutettu. En vaan ole keksinyt, millä siirtää samaa yhtään mihinkään.

Halusin tehdä Luun kanssa loppuun vielä edes jotain muuta, joten otettiin radasta yksi muutaman esteen pätkä. Siinä oli sylkkäri putkesta kepeille, jota tehtiin ensin erikseen palkkaamalla sylkkäriin tulon. Pari kertaa kun pääsi jatkamaan kepeille, alkoi heti luistaa ohjaukseen tulemisesta...! Ja hirvee möykkä tietty vastalauseeksi, kun vaadin käteen asti tulemisen ennen kuin päästin kääntymään... Sylkkäreitä voisi kyllä koittaa tunkea treeneissä radoille, mutta tehdä aina "yliohjaten", että joutuu tulemaan kunnolla.

Ei kovin mieltä nostattavat treenit. Mulla on selvästi vaikeuksia käsitellä omaa surkeuttani :D Ei vais, eniten harmittaa aina tuommoinen, että ei tajua helpottaa ja palkkailla jotain vaikeaa asiaa, vaan yrittää vaan väkisin hinkuttaa jotain, johon omat tai koiran taidot ei riitä. Jäärä mikä jäärä, vaikka olen tässäkin asiassa jo kehittynyt. Olin ostanut Fazerin pikkupatukoita palkinnoksi kaikille keharilaisille, jotka selvittävät radan esteet 1-5 kerrasta nollana. Vain Aino onnistui, joten mulle jäi onneksi monta patukkaa. Sai syödä kotimatkalla lohtuun semmoisen. Tai kaksi :)