Eilen Luu pääsi vihdoin ensimmäisiin hakutreeneihin :) Tarkoitus oli kyllä aloittaa heti, kun lumet sulavat, mutta aloitettiin sentään ennen kuin lumet tulevat...

Aloitettiin ihan reagoinneilla. Laitettiin Kati ensimmäiseksi maalimieheksi, ettei Luu saa mitään paskahalvausta. Sillä kun on aina välillä lieviä mörköilyoireita vieraista ihmisistä. Ja ihan hyvä että laitettiin, sekin oli Luusta ihan tarpeeksi jännittävää! Kati sai sitten varmuuden vuoksi toimia maalimiehenä kaikilla piiloilla.

Tuulta ei ollut juuri nimeksikään, joten lompsittiin vaan suoraan kohti piiloa. Luu reagoi heti ensimmäisellä yritykselläkin aika hyvin, ja päästin sen irti ennen piiloa. Hetken pyörimisen jälkeen se bongasikin maastoverkon alla makaavan Katin, mutta ei oikein osannut käsitellä erikoista löytöänsä :D Uskaltautui kuitenkin katsomaan lähempää, ja kun verkon alta kaivautui ihana tuttu ihminen, ei riemulla ollut rajaa. Katiltakin meni melkein hammas.

Toisella taas hyvä reagointi. Päästin liina perässä irti ja Luu huiteli pari rundia lähimaastossa semmoista kyytiä, että hirvitti. Ei onneksi sotkeutunut mihinkään. Taas piilolle piti mennä vähän varovasti, mutta suureksi iloksi sieltäkin löytyi Kati. Kolmannella ei tullut niin selkeää reagointia, mutta sillä Luu ei enää epäröinyt, vaan ryntäsi Katin luokse selkeästi vapautuneemmin.

Ehkä sille tämän lajin hienous vielä paljastuu :)

Treenien jälkeen käytiin vielä reilun tunnin lenkillä. Katin kanssa lähinnä sienestettiin, kun onnistuttiin törmäämään pariin kanttarelliin. Koirat, bordercolliet etunenässä, ottivat kyllä ilon irti joka hetkestä ja liikuttivat itsensä aika tehokkaasti.