Johan sitä leutoa keliä kestikin. Pakkanen alkoi taas kiristyä, mutta vielä pystyi treenaamaan. Ja tallilla oli onneksi muutama aste ulkoilmaa lämpimämpää.

Aamulenkin jälkeen tehtiin vähän stoppeja lähikentällä. Maalinkierrolla ja odottamisesta kutsumalla. Hmm. Luu teki semmoisia pupuloikkia (tassunjälkien väli n. 2 m), ettei pystynyt pysähtymään niille sijoilleen. Periaatteessa teki oikealla tekniikalla, mutta joutui ottamaan usein ylimääräisen loikan. Tehtiin erikseen myös loppuosa seisomisesta eteentuloon.

Tuittukin teki. Kerran koko luoksetulon ja sitten pari kertaa pelkästä seisomisesta palkaten. Hyvä vauhti.

Illalla suunnattiin tavoiteryhmän vuoden viimeisiin treeneihin. Seuraavat kerrat osuisivat joulu- ja uudenvuodenaattoihin, joten ne jäänevät väliin. Ennen treenien alkua tein luoksetulon stoppeja pihalla. Siinä on sopivan luistava lumi ;) Luu teki ihan hyviä, luisui vaan tietty muutaman metrin. Kynnenjäljet jäi hienosti lumeen. On se muuten joskus aika hassu koira. Pistin sen kiertämään aidan vieressä olevaa peräkärryä ja se sai jostain päähänsä, että sen pitää lähteä kiertämään ihan sitä aidanvierustaa. Joka kerta. Siellä se sitten tarpoi lumipenkassa, kun puoli metriä oikealla olisi ollut aurattua baanaa. Jotenkin sulkkua.

Meitä oli meidän ryhmässä neljä, valkkuryhmäläisiä vain Lotta ja Tiina vierailevana tähtenä. Purettiin osa aitaa, jotta saatiin täysmittainen ruutu, mutta treenattiin muuten omilla kentillämme.

Aluksi paikkamakuuta. Tehtiin kaksi kertaa pelkkää jättöä ja paluuta. Luu oli reunassa, joten se sai tehdä kumpaakin sekä ekana että vikana. Maahanmenot takkusivat, nousut parempia. Sitten parin minuutin makuu. Luulla namit ja lelu etupalkkana. Se on jo nyt ihan eri koira! Nosteli päänahkaansa, mutta pysyi rauhallisena, enkä joutunut korjaamaan kertaakaan. Käväisin kerran piilossa aidan takana.

Omalla vuorolla tehtiin liikkuroituna maahanmeno, seisominen, luoksetulon loppu ja kaukoja. Jäävissä ei ennakoinut käskyjä. Ekalla kertaa jätti taas maahanmenon tekemättä, annoin vissiin taas huonon käskyn. Skarppausta tähän! Seisomisessa kuulemma niiasi ihan pienesti.

Luoksetulo siis seisomisesta loppuun. Sivulletulo vähän huono, mutta teki kaikki vain ja heti mun käskyistä, joten ihan hyvä.

Kaukoissa (istu-kurre-istu) ei käskytystä, liikkuri vaan heilutteli käsiä. Aluksi Luu vähän häiriköityi siitä tai viereisen kentän touhuista, mutta skarppasi hyvin ja keskittyi loppuajan hienosti.

Itseksemme tehtiin ruutua, hyppyä, noutoa ja tunnaria. Ruudun kävin ensin näyttämässä, sitten kolme lähetystä. Tokalla jäi ihan hyväksymisrajalle, hyväksyin, mutta palkkasin taaemmas. Vika oli todella hyvä. Meni vähän oikeaan sivuun, mutta näihin en puutu nyt ollenkaan, syvyys riittää. Palkkasin ruutuun namilla ja leikillä.

Hyppyä lelun perään ja niin, että heitin lelun perään. Lisäksi yksi eteentulo istumisesta hypyn takaa. Lautoja oli se maaginen neljä ja puoli ;)

Noutoa metallilla. (Kävin tänään Mustissa ja Mirrissä ostamassa Luulle uusia treenileluja, mutta ei sitten tullut mieleen ostaa uutta puukapulaa, vaikka niitä siinä hyllyssä katselinkin...) Ensin eteentulo istumisesta, sitten kierrolla. Molemmat ihan siistejä, ja vauhtikin kelvollinen. Sitten pari heittoa, palkat katsekontaktista ennen kapulalle päästämistä ja noudosta vauhtipalkka.

Riekkumisen jälkeen suoraan tunnariin, silleen vähän verta nenästä kaivaen. Laitoin kapulat ensimmäistä kertaa rinkiin, oma kello kahdessatoista. Luu oli todella super! Teki siististi töitä ekasta kapulasta asti ja nosti oman heti, kun osui kohdalle. Ei jäänyt tarkistelemaan loppuja. Tuonnissa pureskeli ja arpoi. Mutta silti! Kauankohan tätä onnea kestää....?

Piti vielä aksata puomin kontaktin ja keppien verran. Puomi oli ilmeisesti mun jäljiltä saman pöydän päällä, joten sillä tuttua juttua. Keppejä suoristin jo lähes suoraksi. Vähän vinoina myös muutama toisto vapaana. Muutama mokakin tuli, mutta aika hienosti meni. Kyllä ne taitaa tälläkin treenitahdilla valmistua ihan tarpeeksi ajoissa :)