No ei nyt sentään. Lieviä hetkellisiä tuntemuksia siihen suuntaan tuli vaan Nipsun kanssa agiliidellessä. Olin taas varannut kaksi tuntia navetalta ryhmälleni ja otin Nipsun vierailevaksi tähdeksi. Tehtiin kunnon vauhtipätkiä, mikä olikin hauskaa vaihtelua ohjaajille ja varsinkin koirille :) Nipsun kanssa pätkät olivat taas lyhyempiä, kun skipattiin kepit ja kontaktit. Mutta ihan tarpeeksi pitkiä kumminkin :D

Tuskaa tuottivat yksi tiukka putkesta kääntyminen sekä semmoinen inhottava hyppyepäsuora. Käytettiin vähän hyvää ja vähän pahaa ja kaikki saatiin jotenkin räpellettyä läpi. Yhdellä epäsuorapätkällä vaihdoin ohjauksen takaaleikkaukseen, kun en vaan ehtinyt työntämään toiselta puolen (Tuitun kanssa olisin ehtinyt, toim.huom.) ja Nipsuhan irtosi hypylle, muurille ja pussiin ihan hurjan hienosti! Lelu oli tosin apuna pussin jälkeen.

Nii, muurille tosiaan. Ensimmäisen pätkän jälkeen tajusin, että radalla oli todellakin muuri, jota Nipsu ei ole koskaan mennyt. Nyt sitten meni :D Ja ihan ongelmitta. Muuri tosin oli suoralla, joten kova vauhti auttoi asiaa. Pussiakaan ei ole taidettu treenata kuin kerran tai kaksi. Sekin sujui ihan sulavasti. Kerran Nipsu tosin livahti sinne omin luvin ja sai heti kankaan sekaisin... Tekisi mieli todeta, että siitäs sai ;)

Lopuksi otettiin vielä muutama toisto puomia ja keppejä. Puomilla laitoin ohjurin (minimuuri) avuksi ja vein Nipsua puomille vinosta. Kun pidin hihnalla vastaan, ettei se ryysinyt muurinpalikan yli, niin ihan hyvin se alkoi hakea ylösmenoa paremmasta kulmasta. Tiedä sitten, onko tuommoisesta hyötyä, mutta tulipa mieleen kokeilla noinkin. Tuittu ei päässyt tekemään yhtään mitään. Olisin tehnyt jotain pientä, mutta kun sopiva aika tuli, Tuittu oli kökkinyt radan reunalla jo kaksi tuntia. En sitten viitsinyt juoksuttaa edes puomia.

Loppujäähdyttelyiltä tultiin vähän ennen yhtätoista. Olipa jo kylmä!